Menneen ajan mestarit

Turnajaiset ovat vahva osa mielikuvaamme keskiajasta. Aktiiviset ja innokkaat harrastajat ovat herättäneet vanhat taistelutekniikat
takaisin eloon. Miksi keskiaikainen taistelu kiehtoo nykyihmistä?

Teppo Nieminen, teksti & Annina Mannila, kuvat

Ratinan stadionin liikuntasaliin numero yksi kerääntyy joukko ihmisiä, jotka kantavat pitkänmallisia laukkuja. Kun niiden vetoketjut avataan, valo heijastuu noin metrin pituisesta terästä: saksalaistyylinen pitkämiekka. Täällä kokoontuu Tampereen Hema-seura.

Hema eli Historical European Martial Arts on yleistermi monelle erilaiselle kamppailulajeille, joiden tarkoituksena on jäljitellä Euroopassa keskiajalla käytettyjä taistelytyylejä. Keskiaika tarkoittaa tässä tapauksessa aikaväliä, joka sijoittuu löyhästi 1200- ja 1700-lukujen väliin.

Ranskalainen Marine Beaumel ja yhdysvaltalainen Mike Bernstein ovat Theman eli Tampereen Hema-seuran ohjaajia. Kumpikin heistä on harrastanut lajia kuusi vuotta. Marine oli myös perustamassa Themaa kaksi vuotta sitten.

”Aluksi harjoittelimme puistoissa ihan vain harrastellen. Kun kiinnostus toimintaamme kohtaan kasvoi ja tarvitsimme tilan talvea varten, ohjatun toiminnan järjestäminen tuli ajankohtaiseksi”, Marine kertoo.

Hän itse kiinnostui Hemasta tuttavansa kautta. Historiasta ja itsepuolustuslajeista kiinnostunut Bernstein puolestaan löysi harjoittelijaryhmän kotikaupungistaan Chicagosta sattumalta nettihaun tuloksena.

Themalla on 28 aktiivista jäsentä. Bernstein kertoo, että monet jäsenistä ovat taiteilijoita, jotka ovat kiinnostuneita sekä ihmisvartalon liikkeistä että keskiaikaisista aseista.

HEMA ei pidä sisällään ainoastaan miekkailua vaan on eräänlainen itsepuolustuslaji. Vaikka se ei ole nykyään yhtä tunnettua kuin itämaiset lajit, kuten kungfu tai jujutsu, se on kantaisä muun muassa nyrkkeilylle, modernille miekkailulle ja eurooppalaisille itsepuolustuslajeille, kuten savetelle.

Suullinen perimätieto ajan tekniikoista katosi, kun tuliaseet korvasivat lähitaistelun. Keskiajalta on kuitenkin säilynyt useita historiallisia taisteluoppaita, oppikirjoja ja aikalaiskuvauksia, joiden avulla 1800-luvun lopulla historiasta kiinnostuneet alkoivat herättää vanhoja oppeja henkiin.

Hemassa kaikki liikkeet opetellaan keskiaikaisista taisteluoppaista. Vaikka joka maalla, kaupungilla tai linnoituksella oli tuohon aikaan hieman eri koulukunnat ja mallit, perusteet ovat kaikissa ylimalkaisesti samat. Useimmat oppaista ovat peräisin nykyisiltä Saksan, Italian, Ranskan ja Espanjan alueilta. Hyvälaatuisista kopioista ja käännöksistä on kuitenkin pulaa.

”Aina välillä puuttuu sivuja ja niitä pitää joko lähteä etsimään tai täydentämään muista oppaista”, Marianne harmittelee.

”Esimerkiksi yksi tunnetuimmista oppaista, I.33-ohje miekalle ja kupurakilvelle, löytyi Lontoon Towerista 1900-luvun alussa. Sen alkuperä on tuntematon, ja se on kirjoitettu osin saksaksi ja osin latinaksi.”

Perjantai-iltaisin Ratinassa harjoittelevat edistyneemmät harrastajat. Harjoituksiin on tällä kertaa saapunut seitsemän kurssin 16 osallistujasta.

”Vähemmän kuin yleensä”, Bernstein harmittelee.

Alkulämmittelyn jälkeen otetaan miekat esiin. Tämä ryhmä harjoittelee kaksikätisillä miekoilla, joihin Bernstein on erikoistunut. Hän selittää, että pyrkimyksenä on opetella yksi ase kunnolla ennen seuraavaan siirtymistä.

”Perusteet ovat samat kaikissa, mutta teknisesti eroja on kuitenkin paljon”, hän valaisee.

”Kun ymmärtää, miten miekka toimii, on helpompaa kokeilla toista mallia. A sword is still a sword.”

Ensin palautetaan mieleen viime kerroilla opitut lyöntiliikkeet. Oikeaan askellukseen keskittyminen tuottaa monille vaikeuksia, mutta kiirettä kuitenkaan mihinkään ei ole.

Tämän jälkeen ryhmä jakautuu pareiksi ja kokeilee liikettä elävää vastustajaa vastaan. Parit toistavat vuorotellen tarkkaan määrättyä kuviota. Hyökkäävä puoli lähestyy ja lyö, puolustava torjuu hyökkäyksen. Teräs lyö terästä vasten. Puolet vetäytyvät alkuasetelmaan, ja kuvio toistuu.

Beaumel kertoo, että lähtökohtaisesti kaikki harjoitukset tehdään yhteistyöllä. Kumpikin osapuoli tietää, kumpi hyökkää ja kumpi puolustaa sekä mitä liikettä harjoitellaan. Näin varmistetaan kummankin turvallisuus mahdollisimman vähillä turvavarusteilla.

Oikeanlainen vartalon liike on yksi miekkailun pääopeista. Ilman oman kehon tuntemusta mitkään liikkeistä eivät onnistu. Ihmisen vartalo ei ole muuttunut keskiajasta juurikaan, joten monet ajan opit voidaan ottaa suoraan historiasta.

Nykyisenkaltainen Hema-toiminta syntyi 1970-luvulla toisistaan riippumatta yhteisöissä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Suomeen se saapui 1990-luvulla samalla, kun internet alkoi tuoda harrastajia yhteen. Nykyisin Suomessa toimii parikymmentä harrastajaryhmää.

Suomessa järjestetään myös joitain lajin tapahtumia. Esimerkiksi Helsingissä pidetään vuosittain harrastajien kesäleiri, jonka lisäksi Helsingissä, Jyväskylässä ja Turussa järjestetään eri miekkalajien turnauksia. Ruotsin Göteborgissa puolestaan järjestetään vuosittain suuri kansainvälinen Hema-turnaus, joka kerää paikalle myös kansainvälisiä kilpailijoita. Hema-harrastajat asuvat pääosin Euroopassa ja englanninkielisessä maailmassa. Lisäksi harrastajia löytyy myös Meksikosta ja Etelä-Amerikasta. Aasiassa ja Afrikassa harrastajamäärät ovat erittäin vähäisiä.

jatkuu seuraavalla sivulla