Ohi on! ”Jos en keksi graduaihetta, teen gradun vitsillä siirtolapuutarhoista”
Olli Ilves teki historian gradun siirtolapuutarhoista, vaikka ne eivät ole lähellä hänen sydäntään. Gradunteko alkoi pakon ja vitsin yhdistelmästä.
Gradut syntyvät usein seminaaritöiden aiheista, mutta Ilves katsoi seminaarin jälkeen, että hänen tiensä Intian ydinasepolitiikan kanssa oli ohi. Hän lähti Kiinaan vaihtoon ja miettimään aihetta. Suurta ideaa ei ilmestynyt, joten Ilves päätti toteuttaa vanhan lupauksensa.
”Sanoin kavereille joskus Alakuppilassa, että jos en keksi graduaihetta, teen gradun vitsillä siirtolapuutarhoista”, Ilves kertoo.
Tutkielma Tampereen siirtolapuutarhoista oli sukellus syvään päähän. Ilves ei tiennyt mukavannäköisistä pikkumökeistä juuri mitään. Hän katsoi pienenä poikana Helsingissä metrolla ajaessaan ikkunasta ulos. Siellä vihersi Herttoniemen siirtolapuutarha.
”Asiasta silloin mitään ymmärtämättä mietin vain, miksi noita mökkejä on ja mikseivät ne ihmiset mene oikeasti luontoon.”
Graduun ei liittynyt erityistä kunnianhimoa. Heikkoina hetkinä vitsi ei kantanut. Koska aihe oli Ilvekselle outo, eikä siirtolapuutarhojen historiaa ollut juurikaan tutkittu, meinasi kiinnostus ja usko loppua. Toisaalta täysin outoon aiheeseen uppoutumista oli hauska kokeilla. Gradu syntyi kirjastossa. Intensiivisesti gradua tehdessään Ilves noudatti työaikoja, ja suosittelee sitä muillekin.
”Tein päätöksen, etten tee gradua kotona ja pidin siitä kiinni. Kirjoitin 3–4 tuntia päivässä.”
Pääosin gradu valmistui hitaasti työn ja Intiassa asumisen ohessa. Välillä se ei edistynyt juuri lainkaan, koska Ilveksellä oli muuta tekemistä.
”Vaikeinta oli saada itsensä motivoitua päivittäin. Muuten tekeminen oli suhteellisen helppoa”, Ilves kuvailee.
Siirtolapuutarhojen merkitys on muuttunut kaupungin sosiaalityöstä harrastukseksi. Ennen siirtolapuutarhat auttoivat työväestöä saamaan vatsansa täyteen. Nykyisin viljelijät ovat puhdasta lähiruokaa ja koristekasveja harrastavaa keskiluokkaa. Kun ruuantuotanto muuttui harrastukseksi, puutarhojen maat omistavan kaupungin näkökulmasta viljelivät saivat kustantaa harrastustaan itse.
”Kesti aikansa, että kaupunki ja viljelijät löysivät yhteisen sävelen puutarhojen säännöistä ja kustannuksista.”
Ilveksen tutkimustulos oli, että muutoksesta huolimatta siirtolapuutarhat ovat yhä tärkeitä.
”Tavallaan ne tukevat yhä kaupunkilaisten hyvinvointia, mutta tapa ja viljelevä väestönosa on vaihtunut.”
Gradun nimi: Siirtolapuutarhat kasvavan Tampereen keskellä: Kaupunki ja sen siirtolapuutarhojen suhde 1960- ja 1970-luvulla.
Mitat: 75 s. + liitteitä.
Kauanko kesti? 3,5 vuotta idean synnystä valmiiseen graduun.
Ottiko koville?
”Ei oikeastaan.”
Innostuitko asiasta?
”En isommin. Olisi kiva tietää lisää esimerkiksi koululaisten kesäsiirtolatoiminnasta.”