Kenelle kampus on kaupan?
Luentosaleissa järjestetään muutakin kuin opetusta. Tampereen yliopisto saa mainostajilta ja salien ulkopuolisilta varaajilta parisataa tuhatta euroa vuodessa. Joskus tulee huteja, kuten tilavaraus huijauksesta epäillylle valuuttayritykselle.
Parhaaseen luentoaikaan Alakuppilan ohi kiiruhtava voi törmätä mainospöytien ja tuotenäytteiden riveihin. Syksyn aikana Päätalolla on kaupattu muun muassa S-etukorttia ja Kiss my S -bileristeilyä, Hämeenkadun approa, sähkösopimuksia, Jodel -mobiilisovellusta ja Aamulehteä.
Luentosaleissa järjestetään paljon muutakin kuin opetusta. Esimerkiksi juhlasalissa järjestettiin syyskuussa Tampereen Suomalaisen klubin konsertti. Vuokrarahat saleista ja mainospöydistä menevät Tay-Palvelut Oy:lle, jolta rahat palautuvat yliopiston tilapalvelutoiminnan pyörittämiseen. Periaatteessa kuka tahansa voi vuokrata luentosalin tai mainospöydän yliopistolta. Mainospöytä Päätalon aulassa tai Alakuppilan vieressä maksaa 40 euroa. Kertamaksulla saa olla paikalla niin kauan kuin jaksaa. Pieniä luentosaleja voi vuokrata kahdellakymmenellä eurolla tunti ilman arvonlisäveroa. Juhlasalin vuokraaminen neljän tunnin tilaisuuteen maksaa ilman veroja lähes tonnin. Jos järjestää viikonloppuna konferenssin, tilavuokrat voivat kohota tuhansiin euroihin.
Viime vuosina yliopiston avautuminen yhteiskuntaan
on tarkoittanut yritysyhteistyön lisäämistä.
Uusi mobiilisovellus Jodel jakoi syyskuussa flyereita pyöräntarakoille. Yliopiston mukaan Jodel ei ole kysynyt lupaa markkinointiinsa, kuten ei pyöriin satulansuojuksiaan asentava ruuankuljetuspalvelu Foodorakaan. Jodelin ja Foodoran toiminta on hyvä esimerkki mainostamisesta, joka ei periaatteessa ole yliopistolla sallittua. Kukaan ei kuitenkaan valvo luvatonta esitteiden jakamista. Ilmoitustaulujen tapetoiminen A1-kokoisilla bilejulisteilla on osa samaa ilmiötä. Mainostajat tavoittavat ydinkohderyhmänsä erinomaisesti, mutta eivät maksa ilmoitustilasta mitään. Yliopiston piha on myös julkinen paikka siinä missä rautatieaseman piha.
Tilapalvelupäällikkö Taina Vimpari kertoo, ettei yliopistolla ole tarkkaa ohjesääntöä ulkopuolisille varaajille ja kaupalliselle toiminnalle. Mainostajat ja ulkopuoliset varaukset käsitellään yksittäistapauksina.
Joskus sattuu lipsahduksia, eikä tapahtuma olekaan ilmoitetun mukainen. Esimerkiksi keväällä 2016 Onecoin-kryptovaluutta piti juhlasalissa rekrytointi- eli myyntitilaisuuden. Liput maksoivat 10 euroa. Huijausepäilyjen kohteeksi joutunut Onecoin pyrki saamaan tapahtumalla valuutalleen sijoittajia.
Suurin osa yliopiston tilankäytöstä on ydinkäyttöä eli luentokäyttöä. Ainejärjestöjen seminaareja ja infotilaisuuksia on paljon. Yliopisto pyrkii valikoimaan tiloihinsa tilaisuuksia ja mainostajia, jotka liittyvät opiskeluun tai ovat paikallisia. Valtionhallinnon tapahtumat, merkittävien poliitikkojen luennot ja tieteelliset konferenssit ovat tällaisia. Ajattelutavan mukaan esimerkiksi Aamulehden läsnäolo palvelee yliopistolaisia, koska paikallislehteä saa ilmaiseksi.
Yliopisto maksaa tiloistaan vuokraa Suomen yliopistokiinteistöille. Siksi tilan tyhjänä pitäminen tuo menoja, joita tilan vuokraaminen paikkaa.
”Pyrkimys on, että yliopiston tilat eli julkiset, yhteiset tilat olisivat mahdollisimman tehokkaasti käytössä”, Vimpari sanoo.
Yliopistojen kestotavoite on avautua yhteiskuntaan. Tampereen yliopisto haluaa olla ”yhteiskunnallisesti vaikuttava sivistysyhteisö”, jolla on yhteiskunnallinen palvelutehtävä. Vimparin mukaan tavoite näkyy tilapolitiikassa.
Kaikki ulkopuoliset vuokraajat eivät ole yrityksiä. Suurin yksittäinen tilavuokran maksaja on muun muassa avoimen yliopiston kursseja järjestävä Kesäyliopisto.
Kaikki ulkopuoliset vuokraajat eivät ole yrityksiä. Suurin yksittäinen tilavuokran maksaja on muun muassa avoimen yliopiston kursseja järjestävä Kesäyliopisto. Tampereen yliopistolla on iso erillinen vuokrasopimus myös Voionmaan koulutuskeskuksen kanssa. Yliopisto hyötyy sopimuksesta useamman sadan tuhannen euron verran vuodessa.
”Esimerkiksi Ikäihmisten yliopisto on tuonut yliopistoa lähemmäs ihmisiä, joille se ei olisi muuten läheinen”, Vimpari sanoo.
Onko yliopistolle sitten tullut lisää selkeästi kaupallista toimintaa 15 vuoden aikana? Yliopiston tilanvaraustaulukoiden perusteella ulkopuolisia varauksia on nykyään 15 vuoden takaista enemmän, mutta kampukselle on tullut myös lisää tilaa. Pinni B otettiin käyttöön 2003, Linna 2006 ja Virta 2009. 16 vuotta sitten yliopistolla järjestettiin esimerkiksi Paranormaalit ilmiöt ja tiede -konferenssi, vaatemyyntiä ja Idäntutkijoiden maailmankongressi. Vuonna 2010 yliopistolla kokoontuivat niin Vihreät naiset kuin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko. Päätalon ala-aulassa pöytää pitivät Parkanon säästöpankki, henkilöstövuokrausyritys Studentwork Finndea Oy ja Aamulehti.
Vuonna 2015 yliopisto sai salivuokraa muun muassa Tampereen pyrinnön Jalokivi- ja parisuhdemessuista. Rahaa tuli Tampereen yliopiston nykyisen vararehtorin, anatomian professori Seppo Parkkilan eduskuntavaaliluentosarjasta. Ravitsemukseen ja liikuntaan liittyvät yleisöluennot ja tuotteet näkyivät enemmän vuonna 2015 kuin viisitoista vuotta aiemmin.
Vimpari on ollut tekemisissä tilavarausten kanssa vuodesta 1994 asti. Hän ei usko, että 20 vuotta sitten olisi ollut mahdollista, että yliopistolla olisi mainostettu S-etukorttia tai puhelinliittymiä.
”Luulisin, että silloin suhtauduttiin tiukemmin myös ainejärjestöjen järjestämiin tilaisuuksiin”, Vimpari sanoo.
Tutkija ja Tampereen yliopiston hallituksen jäsen Jaana Parviainen sanoo, että yritykset ovat aina jollain tapaa näkyneet yliopistolla.
”Viime aikoina yliopiston avautuminen yhteiskuntaan on tarkoittanut yritysyhteistyön lisäämistä”, Parviainen sanoo.
Parviaisen mukaan opiskelijoilla ei ole välttämättä syitä tulla kampukselle sähköisten suoritusmahdollisuuksien yliopistossa. Tällöin yliopiston on vaara näivettyä. Ulkopuoliset pitävät osaltaan Parviaisen mielestä yliopiston elävänä. Silti hän toivoo yliopistolle erityisesti Voionmaan opiston kaltaisia kolmannen sektorin toimijoita, yhteiskunnallisia yrityksiä ja yhteistyötä esimerkiksi lukioiden kanssa.
Parviainen uskoo, että kaupallisilla toimijoilla on aina syy pitää tilaisuuksia yliopistolla. Liikuntafirman infoluento tai poliittinen tilaisuus saa uskottavuutta, kun sen järjestää yliopistolla. Jos ylilyöntejä tulee, sisäinen valvontamekanismi toimii. Yliopistoyhteisö älähtää helposti, jos kampukselle ilmestyy esimerkiksi pseudotieteellisiä konferensseja.
Juttua varten on haastateltu myös Tay-Palveluiden edustajia ja yliopiston markkinointikoordinaattori Kyösti Koskelaa.
Tamyn yritysyhteistyö syntyi 2000-luvulla
Yritysyhteistyöstä on tullut alle kymmenessä vuodessa arkipäivää myös Tampereen yliopiston ylioppilaskunnassa ja sen lähellä. Opiskelijan Tampere ry perustettiin vuonna 2007 hoitamaan tamperelaisten opiskelijajärjestöjen yhteistyötä. Erityisesti Tamy halusi mainossopimukset erilleen ylioppilaskunnasta. Teekkareilla ja ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnilla oli pitkä kokemus yritysyhteistyöstä. Kymmenen vuotta sitten keskusteltiin aivan vakavasti, voiko ylioppilaskunta säilyttää riippumattomuutensa, jos se saa ulkopuolista mainosrahaa ja etuja jäsenilleen.
”Yritysyhteistyötä ei kerta kaikkiaan Tamyssa ollut”, kertoo Opiskelijan Tampereen ensimmäinen toiminnanjohtaja Mikael Wänskä.
Opiskelija-alennuksia löytyi silti ainejärjestöjen ansiosta. Kymmenen vuotta sitten opiskelijajärjestöt haalivat tahoillaan opiskelija-alennuksia kuppiloihin, palveluihin ja opiskelutarpeisiin. Edut saattoivat olla jopa ainejärjestökohtaisia. Sopimuksia oli kymmeniä, ellei satoja.
Opiskelijan Tampereen perustaminen tasoitti tietä Tamyn omalle yritysyhteistyölle. Tamy perusti jo vuonna 2010 puolipäiväisen yrityssuhdekoordinaattorin pestin.
Opiskelijan Tampereen jäsenmaksu Tamylle on 500 euroa vuodessa, mutta koordinaattori maksaa Tamylle 15 000 euroa vuodessa. Vuonna 2015 Tamyn oman yrityssuhdetoiminnan rahassa mitattava sopimustuotto oli 7732 euroa.