Pakolaisleirissä asuva Farah Bhar tähtää tutkintoon Beirutin arabiyliopistosta

HANNA HIRVONEN, teksti

FARAH BHARIN lapsuuden unelma oli tulla Palestiinan presidentiksi.

”Ehkä se oli hassu ajatus”, Bhar sanoo ja nauraa.

Bhar on 19-vuotias opiskelija, joka presidenttiyden sijaan tähtää tällä hetkellä tutkintoon Beirutin arabiyliopistosta. Bhar opiskelee toista vuotta, pääaineenaan biologia.

Libanonissa pakolaisina elävistä palestiinalaisista lähes kaikki aloittavat koulun kuusivuotiaina. Tutkinnon yliopistolla suorittaa hieman yli kuusi prosenttia.

Bhar kertoo, että tähänastisella koulutiellä kaikkein suurin haaste on ollut ylioppilaskoe. Sitä tehdessä kädet tärisivät, ja epäselvä käsiala söi pisteitä. Sen seurauksena hän menetti tuen opiskeluun, jota oli aiemmin saanut yksityiseltä palestiinalaisjärjestöltä. Mukana meinasi kadota toivo yliopistoon pääsystä.

”Vanhemmillani ei olisi ollut varaa lukukausimaksuihin.”

YK:N PALESTIINALAISJÄRJESTÖ UNRWA:n kouluissa voi opiskella maksutta 18-vuotiaaksi. Silti moni palestiinalaispakolainen keskeyttää koulun jo nuorena. Pojat lopettavat koulun usein siksi, että osallistuvat perheen elättämiseen, tytöt avioitumisen takia. Lisäksi Libanonin palestiinalaisia syrjivät työmarkkinat syövät opiskelumotivaatiota.

Bharia opiskelu on aina innostanut, ja perhe on tukenut häntä. Silti koulutie ei ole ollut helppo. Bhar sairastaa epilepsiaa, ja kohtaukset pelottavat häntä. Alakoulussa häntä kiusattiin, ja hän joutui oppimaan kovaksi.

”Käytin apuna animea.”

Bhar on puhelias tyyppi, joka juttelee sujuvasti myös englanniksi. Vaikeuksista huolimatta Bhar pääsi yliopistoon. Hän asuu Shatilan pakolaisleirissä, jossa paikallinen sosiaalikeskus lainasi rahaa kirjoittautumismaksun verran. Bhar aloitti opinnot ja alkoi kerätä lukukausimaksuihin tarvittavia varoja.

”Olen saanut maksuihin helpotusta hyvien arvosanojeni ansiosta”, Bhar lisää.

BHARIN MIELESTÄ kaikki ponnistelu kannattaa, koska pääaine tuntuu omalta. Yhtenä valinnaisena aineena Bhar lukee kasvatustiedettä.

”Ehkä voin opettaa biologiaa työkseni.”

Beirutissa on lukuisia yliopistoja, joista arabiyliopisto oli Farah Bharille luonteva valinta. Sen menoa hän kuvailee tasa-arvoiseksi ja kansainväliseksi.

”Kuin olisimme perhettä. Rakastan sitä paikkaa.”

Ystäviä on nykyisin paljon. Sairaudesta puhuminenkin on käynyt iän myötä helpommaksi. Olo on turvallisempi, kun kaveritkin tietävät.

Lapsena Bhar ajatteli, että presidenttinä hän takaisi palestiinalaisille oikeudet, jotka pakolaisilta suurelta osin puuttuvat. Haave taitaa elää vielä jollain tasolla.

”Toisena valinnaisena opiskelen ihmisoikeuksia.”