Mustia numeroita valkealla paperilla – nekö määräävät tulevaisuuteni?

”Kymmenen syytä, miksi opiskelijavalintoja tulisi uudistaa!” Tuijotan tietokoneen kalpealta ruudulta, kun harmaaseen jakkuun sonnustautunut polkkatukkainen opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) avaa seminaarin. Hän lausuu asiansa päättäväisesti, kuitenkin hieman haparoiden. Hän seisoo pöydän takana, vilkuilee tiheästi papereihinsa ja aloittaa listansa purkamisen. Syyt soljuvat hänen suustaan sujuvasti. Kuuntelen kriittisin korvin niistä jokaisen ja samalla mieleeni nousee kuva omista lukioarvosanoistani. Mustia numeroita valkealla paperilla.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) huhtikuussa 2016 julkaistun esityksen mukaan yliopistojen pääsykokeista tulisi luopua turhien välivuosien välttämiseksi ja ylioppilaiden nopeammaksi pääsemiseksi jatko-opintoihin. Sanni Grahn-Laasonen on ajanut asiaa väkevästi eteenpäin.

Uudistuksessa ei oteta tarpeeksi huomioon nuoria, jotka löytävät kipinän opiskeluun vasta myöhemmin.

”Nykyinen järjestelmämme ei nykymuodossa enää toimi. Nuoret aloittavat opinnot korkeakouluissa myöhemmin kuin muissa Euroopan maissa – vain kolmannes uusista ylioppilaista aloittaa opinnot heti korkeakouluissa”, kirjoittaa Grahn-Laasonen blogissaan.

Uudistuksen tarkoituksena on keventää abikevään taakkaa ja hyödyntää ylioppilastutkintoa osana pääsykokeita nykyistä enemmän.

Opetusneuvos Ulla Mäkeläinen opetus- ja kulttuuriministeriöstä (OKM) kertoo, että yliopistojen ja OKM:n välisissä kauden 2017–2020 sopimuksissa yliopistot ovat sitoutuneet ottamaan vuoteen 2018 mennessä käyttöön opiskelijavalinnan, joka ei edellytä hakijalta pitkää valmentautumista. Hän lisää, että kauppatieteiden yliopistokoulutuksen yhteisvalinnassa otetaan käyttöön todistusvalinta jo tänä vuonna. Opiskelijavalintojen kehittämisen tilanteesta on luvassa lisätietoa maaliskuun lopulla.

Opiskelijavalintojen uudistamisen syyt ovat ymmärrettäviä. Uusi järjestelmä on kuitenkin epäreilu. Pääsykokeet takaavat kaikille tasa-arvoisesti saman mahdollisuuden päästä kiinni jatko-opintoihin, vaikka peruskoulun ja lukion arvosanat eivät olisikaan parhaimmasta päästä.

Grahn-Laasonen perustelee uudistusta muun muassa sillä, että se helpottaa kevään abien luku-urakkaa. Järjestely kuulostaa varmasti loistavalta motivoituneiden opiskelijoiden korviin, mutta pääsykokeista luopuminen luo vain turhia paineita jo valmiiksi vaativiin lukio-opintoihin. Uudistuksessa ei oteta tarpeeksi huomioon nuoria, jotka löytävät kipinän opiskeluun vasta myöhemmin. Toisen asteen arvosanojen ei tule määrittää loppuelämää.

Miksi nuorten mahdollisuuksia halutaan kaventaa? Koulutuksesta on jo säästetty koulutus- ja opintotukileikkauksilla, jotka heikentävät osaltaan nuorten asemaa. Kehityksen vuoksi olenkin huolissani ja peloissani tulevasta.

Kaivan lukioaikaiset todistukseni laatikon pohjalta esiin ja tuijotan keskinkertaisia arvosanojani. Vaikka kuinka käyttäisin mielikuvitustani tai siristäisin silmiäni, en näe tulevaisuuttani niissä. Ne ovat vain mustia numeroita valkealla paperilla.

Kirjoittaja on toimittajaopiskelija kansanopistossa.