Opintojen ehtoopuolelta

Tunne on molemminpuolinen. Yliopisto haluaa minut valmistumaan tavoiteajassa, jotta valmistumismittarit pysyvät plussan puolella. Yksikköni taas haluaa meidät vanhemmat opiskelijat jo pois typeriä kyselemästä ja antamaan tilaa tuoreelle verelle.

Minun puolestani tämä käy. Ei muuta kuin työelämään fyrkkaa painamaan. Tekemään työtä, joka haastaa ja toisaalta antaa ja josta saa kohtuullisen korvauksen, jolla toteutat itseäsi. Saat pitää lomia ja lukea sellaisia kirjoja, joita maisterin sopisi lukea.

Syyskuussa uudet opiskelijat tulivat, kuten joka vuosi, suurella innolla ja nuoruuden voimalla, täyttivät opiskelijaravintolat, baarit ja käytävät. Sitä alkaa näin viimeisenä lukuvuotena näkemään fuksien toiminnan aivan uudessa valossa. Olinko itse noin innokas ja täynnä uteliaisuutta? Kiersinkö joka ainoat opiskelijabileet ja luinko ne kirjat ja tutkimukset, jotka olisi syytä ollut lukea? Olenko saavuttanut tieteellistä osaamista? Entä yhteiskuntakelpoisuuteni? Kehtaako minua tuonne yliopiston ulkopuolelle edes päästää?

Olen huomannut, että mitä lähempänä valmistuminen on, sitä enemmän alkaa hirvittää, millainen oravanpyörä odottaa valmistunutta opiskelijaa. Suomen tämänhetkisessä työllisyys- ja asenneilmapiirissä yliopisto vaikuttaa perin turvalliselta saarekkeelta.

On helpompaa olla yliopiston kirjoilla opiskelijana kuin työttömänä nuorena maisterina. Eräs vastavalmistunut ystäväni pakeni Suomea vuodeksi Australiaan, koska täällä ei ollut hänelle mitään tarjolla. Hän on istuttanut 167 000 havupuuta. Löydänkin itseni tätä nykyä usein kuvittelemasta millaista olisikaan olla maisterina istuttamassa kuusipuita Australian soilla.

Vaikka yliopisto kouluttaa opiskelijoita ajatteluun ja tieteellisyyteen  sekä antaa työelämäkompetensseja, niin valmiiksihan täällä ei tulla. Ehkäpä tämä keskeneräisyyden tunne on se, miksi opintojen ehtoopuolella kaikki tulevaisuuden vaihtoehdot vaikuttavat samaan aikaan luotaantyöntäviltä ja mielenkiintoisilta. Ehkä kyseessä on sittenkin muutoksen pelko. Sitähän ei toivo kukaan, mutta silti se on ainoa asia, mikä on varmaa.

Kirjoittaja on Tamyn edustajiston puheenjohtaja.