Tamypäiväkirjat: Viimeinen merkintä – Surua, uupumusta, pettymystä ja pelkoa

VEERA KALEVA, teksti

PITÄISI KIRJOITTAA siitä, kuinka tämä ei ole loppu, vaan uuden alku. Päällimmäiset fiilikset ovat kuitenkin uupumus, pettymys, suru ja pelko.

Uupumusta kaikesta pään seinään hakkaamisesta.

Pettymys siihen, ettei perustuslaki suojannut yliopistoa röyhkeältä vallankaappaukselta. Pettymys niihin ihmisiin ministeriössä, kaupungilla ja yliopistoilla, jotka puolustivat Teknologiateollisuuden intressejä yliopistoyhteisön itsemääräämisoikeuden sijaan. Pettymys siitä, kuinka harvaa asia edes kiinnosti.

Surua siitä, että jälleen yksi instituutio tavoittelee kaikkivaltiaiden managereiden johdolla huippuja, wauta ja johtotähtiä. Surua siirtymästä aikaan, jolle yliopistodemokratian vaatiminen on liian radikaalia. Surua siksi, että kollegiaalisuuden eetos täälläkin väistyy, jotta yksi ihminen saa ratkaista.

Pelkoa siitä, että uusi yliopisto tarkoittaa elintilan kaventumista kaikelle, minkä perustajat tai johto näkevät hyödyttömäksi. Pelkoa siitä, ettei uudesta ylioppilaskunnasta ole vastavoimaksi, vaan se keskittyy opiskelijan omaan napaan tuijotteluun.

Lopulta kaiken paskankin keskellä hommia on tullut painettu monen mahtavan ja rohkean ihmisen kanssa. He valavat uskoa siihen, ettei tämäkään hallinnollinen uudistus voi nitistää yliopistoissa vuosisatoja sinnitellyttä oppimisen, sivistyksen ja tiedon janoa.

On vain pakko toivoa, että jatkossakin nuo ihmiset käyttävät yliopistoa sumeilematta hyväkseen monenlaiseen tarpeellisen, kauniiseen ja kiinnostavaan.