Nuoret osoittavat mieltään ja auttavat korjaustöissä Ukrainassa
Opiskelija sai kandidaatintutkintonsa sinetöivän allekirjoituksen itäukrainalaisen kaupungin, Kramatorskin, pommisuojassa.
”Oli 25. kesäkuuta, ja samaan aikaan sireenit soivat. Heti sen jälkeen, 26. päivä, päätimme lähteä pois sotatilanteessa olevasta kaupungista”, Nikolai Dorohov, 21, muistelee.
Hän on yksi ukrainalaisista nuorista, jotka yrittävät uskoa tulevaisuuteen ja siihen, että vaihtoehtoja on.
Ukrainasta on tänä vuonna kuulunut erittäin huolestuttavia uutisia. Näyttää siltä, että maa on sodassa Venäjän kanssa mutta tilanne on pysähtynyt paikoilleen. Venäjän presidentti Vladimir Putin taas väittää Ukrainan olevan sisällissodassa.
Siinä missä opiskelut Länsi-Ukrainan yliopistoissa alkoivat normaalisti syyskuun alussa, Itä-Ukrainassa niiden alku lykkääntyi parilla viikolla. Naapurikaupungit Kramatorsk ja Slovjansk olivat Venäjä-mielisten kapinallisten vallassa huhtikuusta heinäkuuhun. Kesä-heinäkuussa kaupunkien herruudesta taisteltiin, ja lopulta Ukrainan armeija sai ne haltuunsa.
Aseelliset kapinalliset vetäytyivät Donetskin ja Luhanskin alueelle. He ovat julistaneet alueen itsenäiseksi Donetskin kansantasavallaksi, DNR:ksi. Kramatorskin rauhaa vartioivat edelleen kaduilla kuljeskelevat ukrainalaissotilaat.
Yliopistoissa monet kurssit alkoivat 15. syyskuuta. Opiskelijoiden määrä on kuitenkin vähäisempi kuin ennen. Kandinpaperinsa pommisuojassa saanut Nikolai Dorohov työskenteli aiemmin kramatorskilaisen opiskelijalehden toimittajana. Hän haluaisi suorittaa journalismin maisteriohjelman Lvivin yliopistossa.
”Mutta vasta sitten, kun sota on ohi. Nyt tunnen, että minun pitää auttaa kotiseutuni ihmisiä. Kuinka voisin unohtaa täällä kärsineet? Sotakentälle en halua lähteä – uskon, että humanitaarinen apu auttaa enemmän.”
Dorohov työskentelee paikallisessa ravintolassa ja auttaa vapaa-aikanaan jälleenrakennuksessa. Sitä koordinoivat muun muassa länsi-ukrainalaiset vapaaehtoiset nuoret, jotka ovat matkanneet maan itäosaan nimenomaan auttaakseen paikallisia.
Länsi- ja itäukrainalaiset nuoret avustavat yhdessä esimerkiksi vanhoja mummoja, joiden asuntojen ikkunat ovat tuhoutuneet kesällä tapahtuneissa pommituksissa.
”Moni, joka vielä opiskelee, on ottanut yliopistosta vapaapäiviä voidakseen auttaa edes vähän.”
Joka lauantai Kramatorskissa järjestetään Ukraina-mielinen mielenosoitus. Nuorten joukko huutaa kunniaa Ukrainalle ja sen sankareille.
Mielenosoituksen liepeillä pyörii tyytymättömän näköinen keski-ikäinen mies. Venäjä-mielinen kaipaa kapinallishallintoa takaisin. Hän kokee, että Putinia ihannoivien mielipiteet on tällä hetkellä tukahdutettu.
Ukrainalaiset haluavat osoittaa, että kaupunki kuuluu heille. Maan lippu on maalattu kaikkialle: niin Vladimir Leninin patsaan jalat kuin katujen penkit ovat saaneet uuden värin.
Muiden joukossa kramatorskilainen Viktoria eli Vika Avdeeva, 17, pukeutuu sinikeltaiseen.
”Sodan aikana olen tajunnut olevani oikeasti patriootti. Olen pettynyt siihen, että maassamme niin moni ei kannata kotimaatamme. En ymmärrä heitä yhtään – niillä ihmisillä ei ole aivoja. Minun mielestäni on tärkeää olla ukrainalainen. Kotimaani on yhä paras!” Avdeeva julistaa.
Hänen teoriansa on, että venäläiset tv-kanavat tekevät ihmisistä zombeja, jotka eivät kuuntele toista näkökulmaa poliittiseen tilanteeseen.
”Kun kapinalliset olivat vallassa Kramatorskissa, se oli ahdistavaa ja henkisesti raskasta aikaa. En voinut ilmaista mielipidettäni, koska pelkäsin. He olisivat voineet satuttaa minua. En halunnut edes mennä lähelle asemiehiä.”
Osa Avdeevan ystävistä lähti sotilaiksi. He osallistuivat Ukrainan armeijan ”terrorismin vastaiseen operaatioon”. Nyt moni ystävistä on sotasairaalassa Länsi-Ukrainassa.
”Sota vaikuttaa ihmisten psyykeen, heillä on traumoja näkemänsä jälkeen. Pojat saavat nyt psykologista apua.”
Avdeeva puolestaan pakeni pommituksia toiseen kaupunkiin Ukrainassa.
”Olen äärimmäisen onnellinen, että kaupunkini on jälleen meidän hallussamme. On hyvä, että ukrainalaiset sotilaat aseineen ovat läsnä.”
Avdeeva aloittaa nyt ensimmäisen vuotensa korkeakoulussa.
”Opiskelen koneen rakennusta. Kurssini alkoivat poikkeuksellisesti vasta lokakuun alussa”, hän kertoo.
Avdeeva ei edes harkinnut lähtevänsä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Hänen kotinsa on Kramatorskissa. Tulevaisuudessa hän haluaa psykologiksi.