Opiskelija, mene rauhassa töihin
Helsingin Sanomien mielipidesivulla velloi tammikuun puolivälin jälkeen täysin absurdi kinastelu opiskelijoista. Sen aloitti Helsingin yliopiston entinen kansleri ja rehtori Kari Raivio (HS 23.1.2015) kirjoittamalla, että opiskelijat luistavat omasta osuudestaan yhteiskuntasopimuksessa.
Raivion mukaan tässä sopimuksessa veronmaksajat tarjoavat opiskelijoille ilmaiseksi noin 50 000 euron tutkinnon ja opiskelijaetuudet. Vastapainoksi valtion pitäisi saada hyvin koulutettua työvoimaa – nykyään vieläpä melko nopeasti. Mutta opiskelijanrentut ne vain keskittyvät muihin juttuihin kuin opiskeluun!
Seurasi perinteinen juupas–eipäs-väittely siitä, ovatko opiskelijat laiskoja yhteiskunnan loisia vai kenties järjestelmän uhreja – viivästytetäänkö valmistumista tahallaan vai olosuhteiden pakosta.
Yksi väite tässäkin keskustelussa on elänyt erityisen sitkeästi: työssäkäynnin nähdään automaatin lailla pidentävän opiskeluaikoja.
Opiskelijan näkökulmasta paletissa on muitakin värejä kuin mustaa ja valkoista.
Työskentely opintojen ohella voi tarkoittaa keikkaluonteista työtä viikonloppuisin tai iltaisin. Kassa- tai siivoustyön sivutuotteena saa opiskelumotivaatiota. Kehno palkka ja raskas työ muistuttavat siitä, mikä on edessä, jos ei käytä paukkuja omaan koulutukseensa.
Opiskeluaikainen työskentely on tyypillisesti myös kesätyötä, jonka vaikutus opiskelujen kestoon on ainoastaan myönteinen: kun rahaa saa kesällä säästöön, talvella voi keskittyä opiskeluun.
Monelle kesätyö on myös menolippu oman alan töihin. Kesätyöstä poikinut osa-aikaisuus alan töissä on opiskelijalle lottovoitto, kun uutisotsikoissa Suomen talous mataa ja akateeminen työttömyys väijyy alalla kuin alalla.
Työskentelystä huolimatta opiskelu voi edetä: kirjatentit voi suorittaa joustavasti omien aikataulujen mukaan. Graduaiheen voi napata työpaikalta.
Onneksi väitteen tueksi on nyt myös tutkittua tietoa. Eläketurvakeskus ja Tampereen yliopisto tutkivat nuorten aikuisten opintojen aikaista työskentelyä ja sen vaikutusta työuralle kiinnittymiseen. Joulukuussa 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan etenkään ammattikoulu- ja ammattikorkeakouluopiskelijoilla työnteko ei pidennä opiskeluaikaa tai erityisesti viivästytä valmistumista.
Yliopisto-opiskelijoilla viivästymisestä on jonkin verran näyttöä: jos työnteko limittyy opintoihin alusta lähtien, opinnot kestävät noin lukukauden pidempään kuin muilla. 26-vuotiaana työuraa on kuitenkin ehtinyt kertyä jo häkellyttävät 6,9 vuotta, kun taskussa on ylempi korkeakoulututkinto.
Työtä opintojensa ohella tehnyt maisteri on siis reilusti alle kolmekymppisenä ollut kelpo veronmaksaja jo lähes seitsemän vuoden ajan.
Eiköhän hän tee aivan tarpeeksi täyttääkseen oman osansa Kari Raivion haikailemasta yhteiskuntasopimuksesta – etenkin, kun työuraa on edessä helposti vielä 35 vuotta.
Kirjoittaja on Aviisin päätoimittaja.
Tutustu Eläketurvakeskuksen ja Tampereen yliopiston tutkimukseen tästä.
Kari Raivion mielipidekirjoituksen voit lukea tästä.