Brändi minusta

Kuluvalla 2010-luvulla työ- ja elinkeinoelämän suurin trendi tuntuu olevan murros. Varmuuteen ja elämän mittaiseen virkaan ei ole tuudittautumista, kansantalous sakkaa, eikä yliopistokoulutettu ihmistieteilijä tunnu olevan tässä alati korkeamman osaamisen perään kuuluttavassa Suomessa erityisen työelämärelevantti.

Toiset alat vetävät ja vetoavat, toiset teettävät vähän enemmän, toisilla heilutaan onnellisesti sivistyksen ja tiedemaailman aalloilla. Minne menee tämän päivän generalisti? Löysään hirteen odottelemaan ja toivomaan parasta?
Näin en yhteiskuntatieteilijänä haluaisi uskoa, vaikka etenkin Pirkanmaalla vastavalmistuneiden työllisyystilastot lyövät päin näköä.

Yksinkertaistaen generalististen alojen työllisyysdilemma voidaan käsitteistää kaksitahoisesti. Yhtäällä juoksevat kunkin opiskelijan henkilökohtainen opintosuunnitelma ja oman tutkintorakenteen viilailu, toisaalla opiskelijan ja opiskelijayhteisöjen itseohjautuva työelämäorientaatio.

Tutkinto on syytä nähdä mahdollisuutena, mutta hän, joka on pelkällä tutkinnolla erottunut merkittävästi edukseen, on jo aikaa sitten kuollut sukupuuttoon.

Tänä päivänä työllistyminen istuu samassa kahvipöydässä henkisen pääoman, kokemuksen, raa’an asiaosaamisen ja itsensä markkinoinnin kanssa.

Vaikka generalistisilla aloilla on tapana vieroksua markkinavetoisuutta ja kaupan alan sovellutuksia, on huomisen työhaastatteluun siitä huolimatta istuttava brändinä. Tuon työelämän brändiprojektin keskiössä puolestaan istut sinä.

Brändin ei ajatuksena tarvitse halveksua tieteen ihanteita ja itsearvoista asemaa. Tiedemaailmaasta kumpuavan osaajabrändin ei myöskään ole tarkoitus palvella yksin työmarkkinoita, saati sitten muokata koulutustamme kohti geneeristä markkinabulkkia.

Ei. Parhaimmillaan brändi on monitahoinen työkalu ja asiantuntijuutta kantava lippulaiva. Se on väline, jolla akateemikon oma osaaminen kristalisoituu. Sen käytöstä olemme vastuussa kukin itse.

Koulutuksen tarjoaa joku muu – brändin luomme me, samoin kuin työuramme.

Työelämäorientaatio ja brändityö ovat juuri niitä osa-alueita, joihin voimme ylioppilaskuntana vaikuttaa.

Vaikuttaminen ja brändäys kulkevat käsi kädessä. Ne ovat tahtoa ja yhteistyötä: pyrkimystä ympäristön käyttäytymisen sekä tarpeiden ja tahtotilojen muokkaukseen.

Sen sijaan, että antaisimme kylmästi kenkää tieteelle tieteen vuoksi, voimme ensin ottaa selvää siitä, mitä osaamme ja mitä tieteemme meille antaa. Sen jälkeen voimme viestiä ulos ja kertoa tuota kyvykkyyden ilosanomaa eteenpäin.

Kirjoittaja on Tamyn hallituksen jäsen.