Asiantuntijanurkka: Miten opiskelijasta tulee yrittäjä?
Kiitos tulevien eduskuntavaalien, yrittäjyydestä puhutaan tiedotusvälineissä näinä päivinä paljon. Hyvä niin, sillä Suomi tarvitsee tällä hetkellä yrittäjyyttä enemmän kuin koskaan aiemmin, jotta tänne syntyisi uusia työpaikkoja. Yrittäjyyden tukeminen vaikuttaa ainoalta keinolta saada maa nousemaan talouden suonsilmästä. Ennen kuin meillä on työllistäviä yrityksiä, meillä on oltava aloittavia yrityksiä – siis ihmisiä, jotka ovat valmiita laittamaan itsensä likoon ja puskemaan ajatuksiaan eteenpäin.
Miten yliopisto-opiskelijoista voisi tulla yrittäjiä? Sanat ’yliopisto-opiskelu’ ja ’yrittäjyys’ eivät perinteisesti ole viihtyneet samassa lauseessa. Valtaosa yliopisto-opiskelijoista opiskelee alaansa päämääränään palkalliset asiantuntijatehtävät. Yrittäminen ei tunnu työllistymisen vaihtoehdolta, koska tutkinnoista ei useinkaan tunnu irtoavan sellaista osaamista, jonka varaan voisi rakentaa liiketoimintaa. Toisaalta, onko tutkinnon tarkoituskaan tehdä niin? Yrittämiseen tarvittava substanssiosaaminen kun voi tulla aivan muilta elämänalueilta kuin opintojen parista. Liiketoimintaa voi rakentaa harrastuksen, jonkin erikoisosaamisen tai kiinnostuksen kohteen ympärille. Akateemisuus näkyy siinä, miten asioita tehdään. Opiskelut kehittävät yrittäjyydessä tarvittavia taitoja, kuten pitkäjänteisyyttä tai vaikkapa analyyttista ajattelutapaa, jota tarvitaan liiketoimintaa suunniteltaessa
Näyttää siltä, että yliopisto-opiskelijoita kiusaa yrityksen perustamiseen tarvittavan tiedon puute. Tietoa on kyllä saatavilla, mutta se on jäsentymätöntä ja hajallaan eri lähteissä. Omaan elämäntilanteeseen sopivaa yrittämisen tasoa voi olla vaikeaa määrittää. Lisäksi liian usein koetaan, että liikeidean tulisi olla aivan uusi ja ennennäkemätön. Melkein kaikkia ideoita on jo joku kokeillut, minkä vuoksi on lähes mahdotonta keksiä oikeasti jotakin uutta. Olemassa olevan parantelu onkin ehkä helpompi tie lähteä liikkeelle kuin täysin uuden kehittäminen.
Opiskelijat, jotka harkitsevat yrittäjyyttä, tarvitsevat myös vertaistukea, joka tuo uusia verkostoja ja helpottaa liikeideoiden testaamista. Yrittäjyysyhteisöt, jotka välittävät tietoa toiminnastaan opiskelijoiden suuntaan, voivat olla ratkaisevassa asemassa sille, että opiskelija hankkii y-tunnuksen. Vertaistuki voi osoittautua kullanarvoiseksi etenkin yksinyrittäjille, joita opiskelevat yrittäjät usein ovat.
Jos edellämainitut seikat saadaan kuntoon, kynnys opiskelijoiden yrittäjyyteen madaltuu. Toivottavasti tulevaisuudessa entistä useampi akateeminen lähtee yrittäjäksi, sillä se on loistava keino hankkia työkokemusta, toteuttaa asiantuntijaroolia sekä mahdollisesti jossakin vaiheessa työllistää joku muukin.
Kirjoittaja on Tamyn yrityssuhdekoordinaattori ja yrittäjä.