Kulmahuone: Enemmän kuin osiensa summa
Haikailu anglosaksisten huippuyliopistojen perään on saanut uutta puhtia viime viikkoina niin erinäisten mielipidekirjoitusten kuin äskettäin julkaistujen rakenteellisen kehittämisen raporttienkin myötä.
Suomen yliopistoja yritetään nostaa kansainvälisillä ranking-listoilla luomalla suurempia yksiköitä ja keskittämällä opetusta.
Kannatettavia kärkiä sinänsä.
Opiskelijaliikkeen kannalta skenaariot muodostuvat kuitenkin vähintään arveluttaviksi tilanteissa, joissa uudistuskeinot toteutetaan vain tutkimusta palvelevin elementein – onhan vahva opetus kansainvälisen huippututkimuksen perusta.
Erilaiset mielipiteet ovat kannustettavia, mutta vaarana on korkeakoulupoliittisen keskustelun jämähtäminen juupas-eipäs-keskusteluksi tutkijoiden ja opiskelijaliikkeen välille.
Päästäksemme eteenpäin väittelystä keskustelun tulisi siirtyä opetus- tai tutkimuspainotuksesta ennen kaikkea akateemisen yhteisöllisyyden luomiseen. Yliopistomme on paraikaa uudistamassa strategiaansa, ja valmistelutyössä on puolin ja toisin, sekä opiskelijoiden että opetushenkilöstön puolelta, korostettu juuri yhteisöllisyyttä yliopistomme kantavaksi strategiseksi teemaksi.
Pessimisti voisi todeta taloudellisten realiteettien olevan akateemisen yhteisöllisyyden kehittämistä vastaan. Onhan yksittäisillä kansainvälisesti arvostetuilla yliopistoilla käytössään budjetit, jotka vastaavat kansallisesti koko Suomen korkeakoulujärjestelmän vuotuista kokoluokkaa.
Asenteitamme muokkaamalla pystymme kuitenkin luomaan vahvan pohjan uusille, rakentaville toimintatavoille. Yhteisöllisyyttä ennen kaikkea akateemisessa kontekstissa on onnistunut vaikuttamisen kulttuuri toimivilla palauteprosesseilla. Tämä toteutetaan parhaiten integroimalla opiskelijat akateemiseen yhteisöön jo opiskeluiden ensimetreillä.
Onnistuneita ja oppimisen arvoisia esimerkkejä löytyy jo omasta yliopistostamme. Esimerkiksi politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelmassa on jo pystytty luomaan osittain rakentavaa yhteisöllisyyttäopiskelijoiden ja opetushenkilöstön keskuuteen.
Opiskelijoiden ja opettajien omaksuessa palautteen antamisen ja vastaanottamisen merkityksen on koko yliopistoyhteisöllä mahdollisuus kehittyä kohti ideaalia huippututkimuksen ja opetuksen hedelmällistä yhteiseloa. Väitän maailmaa ymmärtävien, maailmaa muuttavien henkilöiden syntyvän vain ja ainoastaan vahvan, yhteisöllisyyttä tukevan palautekulttuurin avulla.
Kirjoittaja on Tamyn hallituksen jäsen.