Älä oleta – ole kriittinen
Kaikki erilaisia – kaikki samanarvoisia -slogan on varmasti monille tuttu. Joskus sekin vain tuntuu tyhjältä lauseelta tai todellisuutta vastaamattomalta. Koska yhteiskunnallisen tai yhteisöllisen epäoikeudenmukaisuuden käsittely on usein emotionaalisesti vaikeaa, päädytään usein korostamaan arvoja. Yliopistollakin voimme helposti tiedostaa: kaikilla on ongelmia, mutta onneksi kaikki ovat kuitenkin tasa-arvoisia ja yhtä arvokkaita. Tällöin valtarakenteet yksilöiden ongelmien taustalla jäävät kyseenalaistamatta. Miten niin ongelmia? Ketkä ovat normaaleja opiskelijoita? Ketkä suvaitsevat ja ketä?
Opiskelijoita on monen ikäisiä ja hyvin monenlaisista kulttuurisista taustoista tulevia. On heitä, joilla on lapsia, heitä, joilla suurempi osa opintotuesta menee juomaan kuin ruokaan ja heitä, joilla on vaikeuksia päästä aamuisin sängystä ylös, koska masennus on vienyt opiskelukyvyn. Joku käy töissä, toinen on kaukosuhteessa kahden eri kumppanin kanssa, kolmas ei tykkää käyttää Facebookia. Mikään näistä seikoista ei kuitenkaan välttämättä vaikuta haluun tutustua uusiin ihmisiin tai viettää aikaa muiden opiskelijoiden kanssa.
Helposti käy myös niin, että yhdenvertaisuuteen ja syrjintään havahdutaan vasta silloin, kun vahinko on jo tapahtunut. Esimerkiksi opiskelijajärjestötoiminnassa saatetaan heittää homofobista läppää ajatellen, ettei juuri omassa järjestössä varmaankaan ole ketään ei-heteroa, sillä ”ei ainakaan kukaan oo koskaan kertonu”. Jokainen päättää itse, kuinka luontevaksi kokee omista ihmissuhteistaan kertomisen. Ronskit vitsit ovat kuitenkin omiaan haavoittamaan avointa ja kaikille rentoa ilmapiiriä.
Juuri tällä tavoin normatiivisuus toimii: huomaamattomasti ja arkisesti. Havahtuminen voi hämmentää ja nolottaa, vaikka oikeastaan sen huomaamisesta olisi syytä onnitella itseään. Toisen ihmisen elämäntilanteeseen tai ajatusmaailmaan voi yrittää samaistua, mutta kaikista tehokkainta on puhuminen ja kuunteleminen. Mitä menetettäisiin sillä, että yhä useampi tuntisi kuuluvansa joukkoon?
Myös yhdenvertaisuus voi olla huomaamatonta ja arkista. Alkoholittomia peli-iltoja ei tarvitse hehkuttaa yliampuvasti, esteettömästä baarista voi tehdä kantapaikan, eikä vaihto-opiskelijoille ole välttämätöntä järjestää erityistä ohjelmaa, vaan englanninkielinen kutsu leffailtaan voi riittää. Opiskelijaelämän tulee olla kaikille mielekästä. Homo- ja transfobiaan, rasismiin, seksismiin ym. sopimattomaan käytökseen tulisi jokaisen puuttua. Kyseessä ei ole mikään nynnyjen vaatimus vaan kaikkien etu.
Kirjoittaja on Tamyn hallituksen varapuheenjohtaja