Ratkaisut kaikkiin maailman ongelmiin on jo keksitty

Entä jos kaikki maailman ongelmat on jo ratkaistu, mutta ratkaisut lepäävät raporteissa, joita kukaan ei lue?

Maailmassa julkaistaan laskutavasta riippuen joka vuosi 1,8 miljoonaa tieteellistä artikkelia. Niistä puolella on alle viisi lukijaa. Kun tähän lasketaan kirjoittajan lisäksi mukaan artikkelin editoija ja arvioijat, voidaan olla yhtä mieltä siitä, että tieteellä on vakava ongelma. Jos tieteen tulokset eivät päädy käyttöön, on tutkimukselta turha odottaa vaikuttavuutta.

Syy ei ole siinä, etteikö tiede kiinnostaisi. Tutkimusten tulokset vain säilötään kalliiden maksumuurien taakse. Entä jos tiede olisi useampien saatavilla?

Seuraa tositarina:

14-vuotias amerikkalaisteini Jack Andraka istuu biologian tunnilla mietteliäänä. Läheinen perhetuttu on hiljattain menehtynyt haimasyöpään, ja luonnontieteistä pitävä Andraka on käsitellyt surua kahlaamalla internetistä läpi kaiken avoimen tiedon, mitä sairaudesta löytyy. Hän oppii, että haimasyöpä on yksi vaarallisimmista syövistä. Sairastuneiden keskimääräinen eliniänodote on puoli vuotta, sillä aluksi oireeton syöpä todetaan usein liian myöhään. Se tuntuu Andrakasta käsittämättömältä.

Biologianopettajan aiheena ovat tällä kertaa ihmiselimistön vasta-aineiden toiminta. Andraka kuuntelee toisella korvalla, sillä päässä raksuttaa tiedelehdestä juuri luettu juttu hiilinanoputkista.

Yllättäen risteilevät ajatukset yhdistyvät villiksi ideaksi. Entä jos nanoputkien avulla voisi tunnistaa potilaan verestä vasta-aineita ja näin todeta haimasyöpä ajoissa?

Andraka lähettää hypoteesinsa sähköpostilla kahdellesadalle professorille. Yksi vastaa, arvostetun John Hopkins -sairaalan patologi ja syöpätutkija Anirban Maitra. Hän liikuttuu yläasteikäisen pojan innosta ja antaa Andrakalle mahdollisuuden käyttää yliopistosairaalan laboratoriota. Nuori tiedemies ilmestyy paikalle joka päivä seitsemän kuukauden ajan ja todistaa hypoteesinsa oikeaksi: syntyy edullinen testi, jolla haimasyöpä voidaan havaita jo aikaisessa vaiheessa.

Andrakan oivallus syntyi yhdistelemällä artikkeleita Wikipediasta, koulukirjoista, suurelle yleisölle kirjoitetuista tiedejutuista ja Open Source -artikkeleista. Nuorella kävi myös onni, kun hän pääsi maailman kovimpiin kuuluvan lääketieteellisen tiedekunnan professorin siiven alle. Saavutus on osoitus siitä, mitä mahdollisuuksia haaskaamme lukitsemalla tutkimuksen holveihin. Lapsinerojen lisäksi myös köyhimpien maiden huippututkijat jäävät ulkopuolelle.

Kuinka kalliita tiedeartikkelit sitten ovat? Kun kaikessa muussa julkaisutoiminnassa digitalisoituminen laskee hintoja, akateemisten julkaisujen hinnat pysyvät pilvissä. Esimerkiksi Sage-kustantamon julkaisema kauppatieteiden Organization Studies -lehden yksi digipainos maksaa yliopistokirjastoille noin 2 000 euroa. Tiedejulkaiseminen on bisnes, joka kannattaa. Esimerkiksi Elsevier-kustantamo teki viime vuonna pääasiassa yksittäisiä tutkimuspapereita ja lisenssejä kaupittelemalla 1,1 miljardin dollarin (880 miljoonan euron) voiton 3,1 miljardin dollarin liikevaihdostaan.

Tieteen eksklusiivisuus johtuu röyhkeästä mekanismista. Tutkijan ura perustuu julkaisemiseen. Julkaiseminen kerryttää pisteitä eli niin sanottua h-indeksiä. Mitä parempi tiedejulkaisu, sitä enemmän tutkija saa pisteitä h-indeksiin, ja sitä paremmiksi myös uranäkymät kehittyvät.

Kun tutkija lähettää kuukausia, jopa vuosia työstämänsä artikkelin julkaisijalle, hän luovuttaa samalla pois tekijänoikeudet. Tapahtuu erikoinen käänne: julkaisija myy ilmaiseksi saamansa artikkelin kovalla hinnalla takaisin yliopistokirjastoihin. Tutkija tai tutkimusorganisaatio ei saa tehdystä työstä euroakaan. Päinvastoin, he maksavat, jotta pääsevät omaan työhönsä käsiksi.

Niin kauan kuin tutkijan työtä arvotetaan vain jättikustantamojen julkaisujen perusteella, tiede pysyy harvojen herkkuna. Pisteytysjärjestelmä kaipaa remonttia. Jos haimasyöpään voi löytyä ratkaisu avoimen tieteen pohjalta, tutkimusrahoittajien kannattaisi arvottaa tutkimusta myös muuten kuin h-indeksin perusteella.

Kirjoittaja on Kaskas Median perustaja ja viestintäasiantuntija

Twitter: @anninahuh