Kulttuuri
22.11.2015

Arvio: Onnistunut paluu

Aino heikkonen

Ricky-Tick Big Bandin ja Julkisen sanan esikoislevy oli vuoden 2013 tapaus. Big band -musiikin ja rapin yhdistäminen oli yllättävä, toimiva ja raikas veto, joka vei jalat alta.

Ison huomion saaneiden musiikillisten kokeilujen haaste on aina jatko. Miten musiikki kantaa, kun uutuusarvo on poissa?

Huhtikuussa lohkaistu Talutushihnassa-sinkku tuntui hieman vanhan toisinnolta. Keskitempoinen ralli on sinänsä ihan hyvä kappale, mutta ei ylittänyt korkealla olevaa rimaa. Siksi albumin pyöräyttäminen levysoittimeen jännitti.

Pelko on nyt poissa. Valtteri Laurell Pöyhösen sävellystyö on monipuolista. Palefacen, Redraman ja Tommy Lindgrenin välinen kipinä on tallella: keskinäinen kiritys ajaa kunkin riimittelijän mainioihin suorituksiin. Eturivin muusikoista koostuva bändi on timmissä kunnossa.

Levyn kohokohdaksi muotoutuu hieman yllättäen instrumentaali Ouverture-kappale, joka kasvaa rauhallisesta alusta raskaaksi big band -jytäksi. Tämän jälkeen kuulija on valmis ”laittaa ilmaan kaks sormee / Ricky-Tick ja kolmetoist torvee / aika nostaa polvee / rauhanmerkit ilmaan kaks sormee / kun mä lasken kolmeen / yy, kaa, koo / just tollee.”

 

Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana: Korottaa panoksii (Sony Music / Rokka 2015)