Kulttuurista kulttuuriin

Oli sellainen kulttuuriviikonloppu, sanoo kaveri käytyään lauantaina teatterissa ja sunnuntaina valokuvanäyttelyssä. Tavallinen torstai Doris-keikalla tai Netflixin parissa ei saa ketään asettelemaan monokkelia ja pyyhkimään hilsettä pikkutakin harteilta, mutta oopperassa käyminen on eri juttu. Korkeakulttuuri ja populaarikulttuuri, sano.

Lisäksi on vielä kolmaskin kulttuuri – se, josta puhutaan erityisesti nyt, kun sotaa ja sortoa pakenevat ihmiset näkökulmasta riippuen joko uhkaavat tai rikastuttavat. Silloin ei puhuta oopperasta.

Suomen kielessä on sanoja, joiden merkitykseen konteksti vaikuttaa – esimerkiksi kurkku tai kuusi. Sanan kulttuurin eri merkitykset kulkevat kuitenkin monissa kielissä. Niilläkin on kontekstinsa.

Frendien tai Family Guyn katsominen vapaaehtoisesti ei uhkaa isänmaatamme. Brittikomiikkaa katsoessa naurattaa, vaikka kaikkia Lontoon pormestarin kustannuksella heitettyjä vitsejä ei ihan tajuaisikaan. Miten avosylin otammekaan vastaan muiden länsimaiden vaikutteet, mutta sitten niitä toisia emme meinaa ymmärtää, kun ovat niin vieraita!

Yritin käyttää yhdysvaltalaista pesukonetta. Ajattelin ensin, että voi että, Euroopassa tekevät ne niin paljon loogisemmin, helpommin ja turvallisemmin. Sitten mietin, miltä se näyttää jenkin silmiin – missä se vesi viipyy, miten niin noin pieni rumpu? Toisella kerralla meni jo paremmin.

Paikallisiin tapoihin tottuessaan alkaa vähän tuntea itseään paikalliseksi. Kun alkaa ymmärtää, miksi toinen tekee asian noin, vaikka minä olen koko elämäni tehnyt sen näin, pääsee jyvälle seuralaistensa sielunmaisemasta – niin tulokkaiden kuin suomalaistenkin, ihan varmasti.

Vähän kuten pesukoneissa, meissäkin on varmasti paljon parannettavaa, mutta kummallekin on annettava aikaa. Kun liitokset ehditään saada oikeanlaisiksi ja sähkövirta säädettyä, vältytään oikosuluilta.

Kulttuuri ei ole ainoastaan sitä, mitä kulutamme katsomalla, kuuntelemalla ja lukemalla tai luomme muiden katsottavaksi, kuunneltavaksi ja luettavaksi. Rakennamme sitä ihan koko ajan itsekin, halusimme tai emme.

Doriksessa torstaina viidelle kaverilleen soittava bändi tekee kulttuurimme eteen ihan yhtä tärkeää työtä kuin Kansallisooppera. Se, että joku kassajonossa edellämme kulkeva pakkaa hihnalle saunaoluiden sijaan hummustarpeet, voi tuoda kaikille kulttuuriosapuolille uusia ideoita.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.