Rajalla
Vaaralta aukenee metsään hakattu linja, joka ryömii kohti etelää ja laskee 1340 kilometrin päässä Suomenlahteen. Valokuvaaja Ella Kiviniemi kulki pitkin Venäjän ja Suomen yhteistä rajaa ja löysi monen ihmisen elämän lävistäneen jakolinjan.
Harva osaa kuvitella, miltä tuntuisi, jos kotoa itään päin kulkiessa matka tyssäisi pian ankaraan kieltokylttiin. Rajaseudun asukkaille tämä on arkea, sillä he asuvat siellä, missä Suomi loppuu ja Venäjä alkaa. Heillä aurinko nousee ennen muuta maata.
Rajalla asuva elää todeksi valtakuntien politiikkaa pystymättä vaikuttamaan siihen. Itärajan paikkakuntien tarinat ovat kietoutuneet rajaan ja sen muuttuvaan merkitykseen.
Kolttasaamelaisen Katri Jefremoffin perhe evakuoitiin suvun ikiaikaisilta asuinsijoilta Petsamosta Suomeen, kun alue menetettiin Neuvostoliitolle vuonna 1944. Rajat eivät vaikuta hänen identiteettiinsä. ”Olen saamelainen, en suomalainen.”
Yksi Suomen 1700 rajavartijasta partioi koirineen mäellä, jolla ukko nimeltä Raja-Jooseppi aikoinaan asusti. Suuri osa idästä tulevista turvapaikanhakijoista saapuu Suomeen tämän rajanylityspaikan kautta. Rajavartijan työ on edelleen kutsumusammatti, johon suhtaudutaan vakavuudella. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen erityisesti pohjoisia rajavartioasemia on vähennetty.
Kun Petsamon tunturissa syntynyt Katri-tyttö aloitti ensimmäisen luokan koulussa, hän ei ymmärtänyt sanaakaan opetuksesta. Kotona oli puhuttu vain koltansaamea ja venäjää. Petsamo oli liitetty Suomeen Tarton rauhassa 1920, ja siellä asuvista kolttasaamelaisista oli tehty suomalaisia. Joidenkin sukulaiset jäivät Venäjän puolelle uuden rajan taakse.
Sotien myötä Petsamo palautettiin Venäjälle, mutta koltat lakaistiin nykyisen Suomen puolelle. Katri päätyi Nellimin kylään Inariin, aivan rajan tuntumaan. Kolttasaamelaisista tuli uhanalainen vähemmistö, jota sekä suomalaiset että saamelaiset ryssittelivät.
Rajaa idän ja lännen välille on rakennettu jo vuosisatoja. Sen paikka on aaltoillut suunnasta toiseen, mutta rajan merkitys on pysynyt voimakkaana. Toisella puolella on erilainen kulttuuri, kieli, uskonto ja yhteiskuntamuoto.
Naruska on evakkojen raivaama tukkimiesten kylä rajan tuntumassa. Siellä punainen aate eli pitkään voimakkaana. Työnteko ja työläisten oikeuksista huolehtiminen menivät katkeruuden edelle sodan jälkeen. Jarkko Sipola muistaa, miten pienenä metsässä leikkiessä saattoi kompastua neuvostosotilaan ruumiiseen. Tästä ei puhuttu kotona.
Idästä hohtavat Sallan rajanylityspaikan valot. Talvisodassa Venäjälle menetettiin ”pala kauneinta Sallaa”, kuten keskusta kirkkoineen, komeat Sallatunturit ja yhdeksän pientä kylää. Nyt Salla pyrkii vahvistamaan yhteyttaän̈ Venäjään, jotta kunta palveluineen ei katoaisi.
Rajan kasarmille Kuusamoon perustettiin syksyllä 2015 vastaanottokeskus, joka herättää pienessä kaupungissa ristiriitaisia tunteita. Joidenkin mielestä entisessä rajavartijoiden toimitilassa asuvat ihmiset olisi pitänyt pitää rajan takana. Yön aikana saapuneet asukkaat tutkivat rajamiesten karttaa.
Sivu: 1 2