Tausta: Palestiinan ja Israelin konfliktin juuret yli vuosisadan takaa

1900 Juutalaisten ja muslimien välit kiristyvät 1900-luvun alussa, kun Euroopassa ja Venäjällä tuolloin vallinnut antisemitismi ajaa satoja tuhansia juutalaisia Palestiinaan.

1916 Ranska ja Iso-Britannia tekevät salaa sopimuksen keskinäisestä Lähi-idän etupiirijaosta.

1922 Palestiina siirtyy Iso-Britannian hallinnon alle. Juutalaisten ja Palestiinassa asuvien arabien yhteiselo kärjistyy veristen yhteenottojen myötä.

1939-1945 Tuhannet juutalaiset pakenevat Palestiinaan natsien juutalaisvainoja toisessa maailmansodassa.

1947 Toisen maailmansodan jälkeen YK ja sodan voittajamaat sopivat suunnitelman Palestiinan jakamiseksi. Taustalla on kärsimysten hyvittäminen juutalaisille ja toisen laajan konfliktin ehkäiseminen. Palestiina jaetaan kahdeksi itsenäiseksi valtioksi. Arabivaltioiden mielestä jako on epäoikeudenmukainen. Juutalaisia on alueella noin 600 000 ja enemmistökansaa edustavia arabeja noin kaksi miljoonaa.

1948 Israel julistautuu itsenäiseksi valtioksi. Lähes miljoona palestiinalaista pakenee israelilaisten tieltä. Tilanne synnyttää 60 vuotta jatkuneen sodan Israelin ja Palestiinan välillä. Palestiina kuuluu Britannialle 1948 asti.

1967 Kuuden päivän sota alkaa Israelilaisten ja palestiinalaisten välillä. Israel miehittää palestiinalaisille kuuluneet Länsirannan ja Gazan alueet. Israel alkaa rakentaa laittomia siirtokuntia miehitetyille alueille. Palestiinalaisten keskuudessa syntyy vuosia jatkunut vastarinta israelilaisten miehitystä kohtaan.

Lähde: Ulkoministeriö