Arvio: Reppu, reissumies ja jänis seikkailevat Kellariteatterissa
Kellariteatterissa matkataan ryysyistä keskiluokkaan
Kerjäläinen ja jänis, Kellariteatteri
Tuomas Kyrön romaanin pohjalta dramatisoinut Laura Jäntti, Ohjaus: Snoopi Siren
Munuaisen myymisen sijasta Vatanescu (Juha-Matti Koskela) valitsee työpaikakseen makkaratalon edustan. Kahvimukin ja koiranilmeen avulla hän kauppaa hyvää omaatuntoa yrittäessään tienata rahat poikansa nappulakenkiin.
Hankinta osoittautuu sen verran haastavaksi, että tie vie hänet Kolariin saakka. Matkaseuraksi löytyy toinen hyljeksitty hahmo, ylikasvanut citykani (Laura Alajääski). Vaikka päähenkilö on romanialainen, Kellariteatterin lavalla tarkastellaan enemmän suomalaisuutta kuin kerjäläiskysymystä.
Tekoparrat vaihtuvat tiuhaan, kun Alajääski, Emmi Kaislakari ja Jaana Oravisto marssittavat lavalle hengästyttävän määrän sivuhenkilöitä. Virkistävää on, etteivät henkilöhahmot jää pelkiksi karikatyyreiksi, vaan heillä on taustatarina. Hahmojen paljous kääntyy kuitenkin esitystä vastaan. Ohi vilahtaviin tyyppeihin ei katsojalla synny minkäänlaista suhdetta. Tuomas Kyrön yksityiskohtainen kielikin hukkuu ihmisvirtaan.
Tasapainottomuus vaivaa myös muilta osin Snoopi Sirenin ohjausta. Kohtauksien onnistuminen myötäilee Vatanescun matkaa: mitä kauemmaksi Helsingistä päästään, sitä paremmin kerronta luistaa. Mutta sinne, mistä on lähtenyt, joutuu jossain vaiheessa palaamaan. Loppua kohden katsoja tuntee jopa myötähäpeää – hieman kuin alakouluikäisenä näkisi vanhempansa tanssimassa koulun diskossa.
Matkantekoa on haastava esittää teatterin lavalla, mutta Kellariteatterissa siinä on onnistuttu tavattoman hienosti. Juha Haapasalon suunnitelemat videokuvat, äänet ja valot luovat esitykselle sarjakuvamaisen kehyksen, joka on esityksen kantavin voima.