Raivoa feminismistä: Mistä törkykommentoijat ryömivät ulos juuri nyt?

Yliopisto-opiskelijoita edustava SYL julistautui feministiseksi järjestöksi. Seurasi paskamyrsky, jollaista ei ole nähty, vaikka SYL on ennenkin ollut ärsyttävien asioiden puolella.

Tiina Heikkilä

Ensin vaikutti siltä, että jotain historiallista tapahtui: feminismistä on tullut neutraali asia opiskelijapiireissä. Mikään ylioppilaskunta tai niiden poliittinen ryhmä ei suuttunut feminismi-kirjauksesta. Sitten somessa räjähti.

”Ali-ihmiset narun jatkoksi.”

Feminismiä SYL:n linjaksi ajaneita kutsuttiin ali-ihmisiksi, kulttuurimarxisteiksi, psykoottisiksi huoriksi, SJW eli social justice warrior -paskoiksi ja luonnonjärjestyksen vastustajiksi. Useat raivostuneet eivät itse olleet opiskelijoita.

SYL alkoi kiinnostaa pienten poliitikkopiirien ulkopuolella. Kommentteja tuli muiltakin kuin opiskelijoilta. Kommentit kohdistuivat erityisesti naisiin. Jopa Timo Soini paheksui plokissaan SYL:n feminismiä.

Myös ylioppilaskuntakentältä nousi muutama vastaääni.

”Yliopistot, joiden pitäisi olla tieteen, tutkimuksen ja vapaan ajattelun keskuksia, ovat feminismin myötä muuttuneet ahdasmielisten kirkoksi”, kirjoitti perussuomalainen ylioppilaskuntapoliitikko Daniel Kaartinen Lappeenrannasta.

”Nyt on semmonen paska tuulettimessa että äläkkä pystyyn.”

Feminismi on ikuisuusvaikea aihe. Tavat ymmärtää feminismi vaihtelevat kaikkien kannattamasta sukupuolten tasa-arvosta ”feminatsismiin”. Wikipedia sanoo, että feminismi pyrkii vaikuttamaan sukupuolirooleihin ja parantamaan naisen asemaa yhteiskunnassa. SYL-feminismiä on esimerkiksi vaatimus samasta palkasta sukupuolesta riippumatta ja yleinen yhdenvertaisuus. Kuulostaa melko tylsältä ja tavalliselta. Keskiluokkaisten korkeakoulutettujen arvoliberaali SYL on käytännössä ollut vuosikaudet feministinen järjestö.

Politiikan tutkija Maija Mattila ei pidä feministiseksi järjestöksi julistautumista radikaalina.

”Tasa-arvon vaatimushan on perustuslaissakin. Feministeiksi julistautuneita kansanedustajia on kaikissa eduskuntapuolueissa ehkä perussuomalaisia lukuun ottamatta”, sanoo itsekin ylioppilaskuntapolitiikassa mukana ollut Mattila.

Feminismistä on tullut linjapaperikelpoinen termi vasta 2010-luvulla.

Valtakunnanfeministinä tunnettu Rosa Meriläinen oli SYL:n hallituksessa vuonna 1998. Silloin feminismistä oli ok puhua vitsinä, ja julkifeministinä oli turhauttavaa.

”Mähän itkin silloin joka päivä, vaikka tällaista joukkokiusaamista ei ollut”, Meriläinen kuvaa.

SYL:n liittokokouksessa puhetta johtanut entinen ylioppilaskunta-aktiivi Katariina Styrman ei yllättynyt feminismin läpimenosta. Sen sijaan ylioppilaskuntapiirien ulkopuolelta tullut kritiikki yllätti.

”Se oli mahdollisuus hyökätä tasavertaisuutta ja feminismiä vastaan”, tulkitsee Styrman yhtäkkisen kiinnostuksen linjapaperia kohtaan.
Meriläisen ja Styrmanin aikana ei ollut sosiaalista mediaa. Sähköposti kulki, mutta julkista pilkkakampanjaa ei voinut masinoida. Mistä törkykommentoijat ryömivät ulos ja miksi juuri nyt?

Kuvitus: William Park / 123RF

Sosiaalisessa mediassa levinnyt internethyökkäys alkoi Ylilaudalta, jonne joku laittoi linkit feminismiä ajaneiden naisten some-tileihin. Ylilauta on nettifoorumi, jolla kohtaavat ainakin teknologiausko, liberalismi, ihmisviha, eläinpornojuttu ja ihan tavallinen nörttiläppä. Sitä voi verrata Yhdysvaltain 4chan- ja 8chan-verkkosivuihin, joilla Donald Trumpia kannattanut vaihtoehto-oikeisto eli alt-right syntyi Yhdysvalloissa.

Vaihtoehto-oikeisto kannattaa sananvapautta, joka toden totta kukoistaa Ylilaudalla. Ylilaudalla asuu ehkä suomalaisen alt-rightin aihio, josta SYL sai nyt osansa.

”Iiris menee uuniin kun vallankumous alkaa.”

Vihaviestit kohdistuivat lähinnä kirjauksesta sosiaalisessa mediassa tiedottaneisiin naisiin. Yksi heistä oli tamperelainen Iiris Suomela, joka valittiin äskettäin Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden puheenjohtajaksi.

”Varsinkin Twitter-viestit vaikuttivat koordinoiduilta. Viestejä tuli samankaltaisilta tileiltä samanaikaisesti”, Suomela kertoo. Suomelan Twitter-tiliä oli tutkittu vuosien taakse ja hänestä oli kaivettu tietoja.

Twitter-tykittelijät yrittivät vaikuttaa vallankäyttäjiksi mieltämiinsä feministeihin. Uhkailu, pilkka ja mustamaalaus eivät kuitenkaan ole tavanomaista kritiikkiä, jota aloittelevan poliitikon pitäisi kestää.

SYL:n linjasta vastaava puheenjohtaja Heikki Koponen ei saanut asiatonta palautetta internetissä – luultavasti siksi, että hän on mies. Koponen julkaisi pian reaktiona kannanoton, jossa hän tuomitsi törkyviestit ja henkilökohtaiset hyökkäykset.

Naisia ei ole 2010-luvulla juuri valittu puolueiden puheenjohtajiksi. Puoluetutkija Rauli Mickelssonin mukaan 1980-luvulla nousseet postmaterialistiset arvot, joihin feminismi kuuluu, ovat ottaneet takapakkia 2010-luvulla. Nationalismi ja populismi ovat nousseet vuodesta 2008 alkaen, Mickelsson kirjoittaa.

”Tähän on pakkojäsenyys, ei helvetti.”

Kun kesäkuussa 2016 tuli Brexit ja marraskuussa Donald Trump voitti, voitosta kiitettiin SYL-porukan kaltaisen liberaalin, korkeakoulutetun eliitin omahyväistä kuplassa elämistä. SYL:n feministiseksi järjestöksi julistautuminen voi näyttäytyä elitisminä monelle.

Feminismi olisi tuskin kiinnostanut ylioppilaskuntakuplan ulkopuolella, jos jokainen yliopisto-opiskelija ei oman ylioppilaskuntansa kautta rahoittaisi sitä välillisesti jäsenmaksurahoillaan.
Kun SYL tekee jotain erityisen ärsyttävää, se harmittaa pakkojäseneksi itsensä mieltäviä. Siksi he vaativat, että SYL ei ottaisi poliittista kantaa.

Lappeenrantalainen Daniel Kaartinen puolustaa sananvapautta ja yksilön oikeuksia. Hän alkoi vaatia oman ylioppilaskuntansa LTKY:n eroa Suomen ylioppilaskuntien liitosta. LTKY:n puheenjohtaja Ville-Matti Rissanen ei kannata eroamista ja näkee feminismikirjauksen melko neutraalina.

Kaartinen haluaa kyseenalaistaa arvoliberaalin konsensuksen. Kaartinen kokee, ettei feminismiä voi kritisoida ja kritisoijat leimataan heti. Vaikka Kaartinen on itse antanut vain asiallista kritiikkiä, hänestä Iiris Suomelalle Twitterissä tullut palaute on tunnepohjasta, mutta ymmärrettävää.

Kaartinen on teekkari. Erityisesti teekkariylioppilaskunnissa on lähihistoriassa kärsitty feminismiallergiasta. Katariina Styrman sanoo, että teekkarien ja myös kauppatieteilijöiden feminismivastaisuudessa ei ole ollut kysymys välttämättä pahantahtoisuudesta tai feminismin ideologisesta vastustamisesta.

Styrman sanoo, että teekkari- ja kylterikulttuurit ovat huumoripitoisia. Asioita ei ole tapana ottaa vakavasti, ja feminismi on vakava asia. Joukkoidentiteettiin ja me-henkeen nojaavissa opiskelijakulttuureissa poliittisista asioista keskusteleminen on vaikeaa, koska ne saattavat lyödä kiilaa yhtenäiskulttuuriin. On helpompi naureskella ja vaieta.

Nyt kun feminismi on hyväksytty opiskelijapolitiikassa, sen vastustus kasvaa muualla. SYL:n feminismi-gate heijastelee uutta poliittista jakoa, jossa vastakkain ovat liberaalit korkeakoulutetut kaupunkilaiset ja uuskonservatiivinen rintama.

Kursiivilla merkatut Sitaatit  ovat Ylilaudalta. Juttua varten on haastateltu 2000-luvun alun ylioppilaskuntatoimijoita, selattu Ylilautaa ja käytetty Rauli Mickelssonin kirjaa Suomen puolueet – vapauden ajasta maailmantuskaan (2015). 

MIKÄ LINJAPAPERI JA FEMINISMIKIRJAUS?

Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL hyväksyi feminismin osaksi linjapaperiaan vuoden 2016 liittokokouksessa marraskuussa.

Politiikassa linjapaperit, strategiat ja toimintasuunnitelmat ovat tärkeitä. Linjapaperi on korkein toimintaa ohjaava dokumentti.

Vastustajat ovat mieltäneet feminismin pakkopolitiikkana, koska jokainen ylioppilaskunta kuuluu ylioppilaskuntien liittoon.

Feminismiä on kannatettu, koska SYL:n linjaukset, kuten pyrkimys tasa-arvoon, ovat joka tapauksessa feministisiä. Kannattajat vetoavat siihen, että jokaisella on oikeus vaikuttaa järjestön linjaan.