Ohi on! ”Aikuisella ei välttämättä ole tietoa lasten käyttämästä kielestä”

Penkkis, Kroko, Persus. Suurinta päänvaivaa eivät aiheuttaneet tieteelliset termit vaan lasten käyttämät pelien ja leikkien nimitykset, kun kasvatustieteen opiskelijat Taneli Kaleva ja Tomi Kareinen tekivät graduaan. Tutkimus kietoutui kahden kysymyksen ympärille: mitä lapset tekevät välitunneilla tavallisesti ja mitä he tekisivät, jos saisivat viettää aikaa missä tahansa kouluympäristössään?

Käytössä oli eläytymismenetelmä, jossa lapset kertoivat omista näkemyksistään kirjoitustehtävässä.

”Vastauksissa oli aika paljon esimerkiksi pelien nimiä, lasten käyttämää omaa kieltä, josta aikuisella ei välttämättä ole tietoa – etenkään, jos ei ole ollut koulumaailmassa”, Kaleva kuvailee.

Eläytymismenetelmä oli lasten näkemysten tutkimiseen graduntekijöiden mielestä sopiva tapa, sillä siinä esimerkiksi johdattelun määrä on vähäinen.

Kaleva ja Kareinen olivat ottaneet lasten näkemykset lähtökohdakseen jo kandintyössään. Silloinkin he työskentelivät parina, kuin myös opettajaopintoihin kuuluvassa pariharjoittelussa, jossa koululaisten tuntien suunnittelu ja vetäminen oli yhteisellä vastuulla.

Siksi yhteinen gradu oli luonteva jatkumo vuonna 2011 alkaneelle yliopistotaipaleelle. Kaleva ja Kareinen kertovat, että kasvatustieteessä graduja kannustetaan tekemään kimpassa.

Parityönä gradun tekemisestä on Kalevan ja Kareisen mielestä yksi iso hyöty: motivaatio. Työparin kanssa sovittu ajankohta saa hommiin silloinkin, kun ei välttämättä huvittaisi.

Kaksikko teki gradun yliopiston ryhmätyötiloissa niin, että kummallakin oli oma tietokoneensa mukana. Käytössä oli Google-dokumentti, johon tekstiä laadittiin enimmäkseen omilta koneilta. Välillä toinen kirjoitti toisen kirjoittaman tekstin uusiksi ja kohtia työstettiin yhdessä. Parilta oli helppo kysyä, kun hän istui jatkuvasti vieressä.

”Parigradu saattaa kuulostaa siltä, että mennään siitä, mistä aita on matalin. Tämä on kuitenkin kiinni siitä, miten asiaan suhtautuu. Sitä kautta työhön saa myös laatua”, Kareinen pohtii.

Gradussa selvisi, että jos oppilaat saisivat päättää, he viettäisivät välitunteja myös sisätiloissa, kuten musiikki- ja kuvataideluokissa. Toisaalta koulun infralle oli keksitty uusia käyttötarkoituksia. Esimerkiksi pihan keskellä oleva tolppa toimitti aloituspaikan virkaa Piste-leikissä. Kouluympäristöä hyödynnettiin enimmäkseen kuitenkin juuri siihen tarkoitukseen, johon se on suunniteltu.

”Jalkapallon pelaaminen oli todella suosittua myös niissä vastauksissa, joissa kaikki paikat olisivat käytössä”, Kareinen sanoo.