Pyhien mielipiteiden juoksuhaudat
Tietokirjailija Ville Lähde kirjoitti kirjan, jossa hän kritisoi 2010-luvun julkista keskustelua.
Yhteiskunnallinen keskustelu on taantunut ääripäiden mölinäksi, jota media lietsoo. Yksityisajattelevat skeptikot kelpaavat ilmastonmuutostutkimuksen haastajiksi – ja myyvä keskustelumylly pyörii. Huomiota herättävä on uusi tärkeä. Mielipide ja tieto sekoittuvat, eikä asiantuntijuutta arvosteta tai tunnisteta. Mielipiteestä on tullut pyhä, eikä sitä tarvitse perustella.
Nämä julkisen keskustelun piirteet huolestuttavat tietokirjailija Ville Lähdettä, joka on mukana juuri perustetussa Bios-tutkimusyksikössä. Bios tutkii ympäristö- ja resurssikriisejä ja niiden vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan.
Ennen siirtymistään Bioksen leipiin Lähde kirjoitti kirjan Paljon liikkuvia osia. Kirja on itse yhteiskunnallisissa liikkeissä toimineen tietokirjailijan kritiikki 2010-luvun julkista keskustelua kohtaan.
”On absurdia elää maassa, jossa homorummutus on vakavasti otettava poliittinen käsite”, Lähde sanoo.
Yhteiskunnallisen keskustelun ajautuminen juoksuhautoihin on erityisen vaarallista monisyisten, maailmanlaajuisten ongelmien aikana.
Bios on esimerkiksi taustoittanut Ylelle pakolaisuuden ja ilmastonmuutoksen yhteyttä. Ilmastopakolaisuuden syistä ja seurauksista ei voi lausua varmaa ja yksinkertaista totuutta. Ilmastonmuutos aiheuttaa painetta lähteä etsimään parempaa elämää, kun sadot kärsivät. Tulevaisuudessa tiuhaan asututut alueet ovat vaarassa muuttua elinkelvottomiksi. Ilmastopakolaisuus on uhka, jonka syistä kaikki nuoret aikuiset ovat kuulleet jo ala-asteella.
Aihe on vaikea käsitellä, ja keskustelun ilmapiiri hylkii sen järkevää käsittelyä.
Pakolaiskeskustelu on Lähteen mukaan esimerkki julkisen keskustelun juoksuhaudoista. Media on kiinnostunut pakolaiskritiikkiä polttopulloilla esittävistä hörhöistä, joille on löydettävä vastakohta. Provosoiva äärimielipide saa suhteettoman tilan. Paras spektaakkeli on pakolaiskriittinen mielenosoitus, jolle syntyy vastamielenosoitus.
”Julkinen keskustelu keskittyy vastapuoliin, vaikka ääripäät eivät ole enemmistö. Keskustellaan vastapuolten sanastolla ja keskustelijoista tulee pakettiratkaisujen osia”, Lähde sanoo.
Vastapuolten sanastoa ovat esimerkiksi natsit ja suvaitsevaisto. Ääripäiden hallitsemassa keskustelussa rokotuskriitikot, ilmastonmuutosskeptikot ja pakolaismielenosoittajat saavat tilaa julkisuudessa.
Lähteen mielestä perussuomalaiset ovat hyötyneet mielipidettä ja tietoa sekoittavasta keskustelukulttuurista. Populistit keräävät joukon oman mielipiteensä pyhyyteen uskovia. Samanmielinen joukko ei kyseenalaista kokemusta mielipiteen oikeutuksesta.
”Timo Soini käyttää tässä isoa yhteiskunnallista vaikutusvaltaa. Hän määrittelee uudelleen suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon käsitteitä.”
Oikeus mielipiteeseen ei tarkoita, että mielipide olisi oikea. Ville Lähde pitää perusteltua mielipidettä perustelematonta arvokkaampana. Itsekin yhteiskunnallisissa liikkeissä toiminut Lähde valikoi nykyisin internet-keskustelut, joihin osallistuu.
”Olen aina pitänyt jalkatyötä ja kohtaamista tärkeämpänä. Populistisen kärjistämisen ja yksinkertaistamisen lisäksi perussuomalaisetkin loivat kannatuksensa jalkatyöllä.”
Villen vinkit keskusteluun
Valikoi – kaikkiin keskusteluihin ei kannata käyttää paukkuja.
Älä yliarvioi vaikutusvaltaasi. Yksittäiseen keskusteluun osallistuminen ei muuta mitään laajassa mittakaavassa.
Kun osallistut, vältä vanhoja vastakkainasetteluja ja esitä uusia näkökulmia.
Älä kommentoi kaikkea heti, vaan odota oikeaa hetkeä.