Reportaasit
28.1.2016

Nollan lapsen unelma

Timo Marttila
31-vuotias Minna Kamberg on kyllästynyt ihmisten uteluun. Hän on aina tiennyt, ettei halua lapsia, eikä asia hänen mielestään muille kuulu.

Yhteiskunnan oletusasetuksen mukaan aikuisten odotetaan hankkivan lapsia. Kaikki eivät niin kuitenkaan tee. Minkälaisia syitä valinnan takaa löytyy, entä mitä ennakkoluuloja vapaaehtoisesti lapsettomat kohtaavat?

SINI EIKONSALO

Minna Kamberg, 31, saa usein vastata kysymykseen siitä, miksi hän ei halua lapsia.

”Olen todennut, että se on varmaan sinulle yhtä suuri mysteeri kuin minulle se, että sinä olet halunnut lapsia.”

Hän ei osaa sanoa varsinaista, konkreettista syytä siihen, miksi lapset eivät ole toivottuja. Hän on vain aina tiennyt sen.
Yhä useampi suomalainen valitsee lapsettomuuden. Väestöliiton tutkijan Anneli Miettisen mukaan jopa 15 prosenttia lastenhankintaiässä olevista ihmisistä ilmoittaa ihanteekseen lapsettomuuden, kun vastaava luku on vuosien 2002–2011 aikana tehdyissä tutkimuksissa ollut noin 5 prosenttia. Yleistymisestään huolimatta vapaaehtoinen lapsettomuus herättää edelleen ihmetystä ja ennakkoluuloja.

Kamberg on ollut miehensä kanssa yhdessä jo yksitoista vuotta, naimisissa neljä. Kyselyjä lastenhankintasuunnitelmista on riittänyt.

”Ärsyttää se, kuinka omana oikeutenaan ihmiset pitävät tiedustella lapsitilannetta.”

Kun vastaus uteluun ei ole odotettu, reaktio on usein vähättelevä. Kamberg on monesti saanut kuulla samat holhoavat kommentit: ”kyllä sinä vielä muutat mielesi” ja ”olet vielä niin nuori”. Hän oli jo 19-vuotiaana niin varma päätöksestään, että otti sen puheeksi kumppaninsa kanssa heti suhteen mennessä vakavaksi. Hän istutti kumppaninsa Timon alas vanhan kotikaupunkinsa sataman penkille.

”Tuntui, että olen joku saatanan siitosemakko – etten mihinkään muuhun kelvannut kuin siihen, että tuo tekee minun pojalleni lapsia.”

”Homman nimi on se, että jos haluat olla kanssani suhteessa, niin siihen täytyy lähteä sillä ajatuksella, että et välttämättä minun kanssa lapsia koskaan saa. En ole niitä tähän mennessä halunnut, enkä voi luvata, että tulen ikinä haluamaankaan”, Minna sanoi Timolle.

”Olin satavarma, että jään siihen kuin nalli kalliolle, mutta enpäs jäänytkään.”

Ihmisten utelussa Kambergia raivostuttaa erityisesti, ettei kukaan ulkopuolinen voi tuntea toisen tilannetta ja syitä, joiden vuoksi lapsia ei ole tulossa. Hän on nyt suunnattoman tyytyväinen vastaukseen, jonka hän voi sterilisaation hankittuaan antaa.

”On mahtavaa aloittaa lause: ’Kun me ei voida saada lapsia…’ ja sitten katsoa pari sekuntia, kun ihmiset tajuavat sen.”

Ehkäpä kyselijä ehtii pohtia uudestaan utelunsa sopivuutta ennen kuin Kamberg jatkaa: ”…kun minut steriloitiin joulukuussa.”

Alituinen kysely koetaan helposti negatiiviseksi. Vapaaehtoisesti lapsettomat -yhdistyksen tiedottajan Maria Ronkaisen mukaan vapaaehtoisesti lapsettomat kokevat usein painostusta hankkia lapsia. Väestöliiton Anneli Miettisen mukaan varsinkin lähipiiri ja sukulaiset voivat saada uteluillaan aikaiseksi voimakasta painetta. Tällainen on myös Minna Kambergin kokemus. Hän kertoo päätöksensä olleen kova paikka miehensä äidille, jonka kyselyt alkoivat käydä pahasti hermoille.

”En kestänyt painetta, joka sieltä tuli. Tuntui, että olen joku saatanan siitosemakko – etten mihinkään muuhun kelvannut kuin siihen, että tuo tekee minun pojalleni lapsia.”

Anneli Miettisen mukaan erityisesti parisuhteessa elävien lapsettomuus koetaan vielä outona ilmiönä. Ihmetystä on saanut osakseen myös neljä vuotta naimisissa ollut Irja Lehtonen, 48. Lähipiiriään hän kuvaa suvaitseviksi vaihtoehtoihmisiksi, joiden puolelta kyselyjä ei ole tullut. Sen sijaan työelämässä Lehtonen on törmännyt erityisesti naisilta tuleviin ennakkoluuloihin.

”Minua on syytetty itsekkääksi ja lastenvihaajaksi sekä ihmetelty, olenko empatiakyvytön vai enkö kykene huolehtimaan toisista. Minä en ensinnäkään ymmärrä, minkä takia henkilökohtaisia valintoja tarvitsisi työpaikan kahvipöydässä perustella kenellekään.”

Lehtonen on pohtinut, miksi juuri naiset suhtautuvat vapaaehtoiseen lapsettomuuteen niin negatiivisesti.

”Tuntuu, että jotkut naiset elävät niin voimakkaasti äitiyttä. Olisikohan se sellaista emon suojeluvaistoa, että jos ilmoitat, ettet halua lapsia, niin sinun oletetaan heti olevan lapsia vastaan.”

Aihe on sen verran tulenarka, että harmittomistakin kommenteista voidaan saada aikaiseksi riita.

”Joskus kysyin likkakaverilta kuulumisia, kun emme olleet nähneet pitkään aikaan. Hän rupesi kertomaan, mitä hänen 4-vuotiaalle lapselleen kuuluu. Kun sanoin, että kysyin, mitä sinulle kuuluu, hän suuttui silmittömästi siitä, etten noteeraa hänen lastaan millään lailla. Eihän siitä ollut kysymys.”

Seuraava sivu


Sivu: 1 2

Kommentoi

Kirjoita allaolevaan kenttään sana "yliopisto"

Lukijoiden kommentit

    1. Kansalaisaloite (22.3.2017 kello: 15:16)

      Nyt on aika kannattaa ja jakaa kansalaisaloitetta itsemääräämisoikeuden lisäämiseksi.
      ”Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta”
      https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2401

      Suomessa steriloinnin ikäraja on 30-v.
      Eduskunnassa ei kukaan näytä edistävän sterilisaation ikärajan laskua, vaikka se on joissakin puolueohjelmissa.
      ”Vihreä liitto kirjasi 2014 tavoiteohjelmaan sterilisaation ikärajan laskun 25 vuoteen. Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto (ViNO) esitti alun perin 18 vuoden ikää, mutta Vihreiden tasa-arvotyöryhmä nosti tavoiteikää 25 vuoteen kannanotossa vuonna 2009.

      Myös Vasemmistonuorten poliittinen ohjelma esittää sterilisaation ikärajaa laskettavaksi 25 vuoteen.”

      Sterin ikärajan lasku koskisi myös alle 30-v ikäisiä alle 3 lapsen vanhempia, eikä pelkästään vapaaehtoisesti lapsettomien vähemmistöä.