Kaikki talkoisiin!
Ota mukaan omat makkarat. Ota mukaan myös oma harava, lapio, hanskat, kottikärryt ja iskän rahat. Nyt tehdään investointeja tulevaisuuteen. Hallituksen opintotalkoissa ilmainen työ, velka ja köyhyys pannaan poikimaan.
Halusin tehdä jutun opiskeluaikana ja valmistumisen jälkeen tehtävistä ilmaisista harjoitteluista. Piti jakaa atomeiksi lause: “Valitettavasti emme voi maksaa harjoittelijalle palkkaa.”
Opiskelijan näkökulmasta lauseessa kiinnostaa kaksi asiaa. Teenkö ilmaista työtä yritykselle, jolla ei ole mitään aikomusta palkata minua tulevaisuudessa? Miten maksan asumisen ja elämisen?
Haastattelin Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan tutkimusjohtajaa ja Jyväskylän yliopiston taloustieteen professoria Mika Malirantaa. Hänen mukaansa opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden on perusteltua tehdä ilmaista työtä. Se on investointi omaan ammattitaitoon.
”On loogista, ettei opiskelijoille makseta palkkaa, koska he vielä kouluttavat itseään.”
Kysyin Malirannalta ilmaisten harjoitteluiden ongelmallisuudesta. Entä ne, joilla ei ole mahdollisuutta tehdä investointia eli työskennellä ilmaiseksi? Ei vaikka ole vanhempia, jotka turvaisivat toimeentulon sillä aikaa?
”Tuo on hyvä huomio. Hyvinvointivaltio on hieno keksintö. On tärkeä miettiä, miten julkinen sektori tulee väliin, jotta mahdollisuuksien tasa-arvo toteutetaan mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Kysymys on siitä, miten korkeakoulutus pitää rahoittaa.”
Investointi, investointi, investointi.
Koulutus on aina, enemmän tai vähemmän, nähty investointina, sanoo Tampereen yliopiston taloustieteen professori Matti Tuomala.
Missä on se juhlapuheiden Suomi, jossa koulutus oli oikeus ja myös yhteiskunnan etu?
”Kyllähän siitä on aina puhuttu: hoettu lapsille, että koulutus on sinun tärkein investointisi.”
Koulutuksen kohdalla puhe sijoittamisesta tarkoittaa sitä, että tämänhetkinen toiminta tuottaa hyötyä joskus tulevaisuudessa. Opiskelijan matalampi tulotaso ja se, että opintojen aikana velkaantuu, on perusteltu sillä, että korkeakoulutuksen tarjoama ammatti ja tulotaso kompensoivat sen valmistumisen jälkeen.
Investointi on taloustieteen termi. Sillä tarkoitetaan suurehkoa sijoitusta, jonka odotetaan joskus maksavan itsensä takaisin. Siihen sisältyy aina riski, mutta sana vihjailee jostakin uudesta ja ihanasta.
Ja vieraasta. Missä on se juhlapuheiden Suomi, jossa koulutus oli oikeus ja myös yhteiskunnan etu?
Sipilän hallitus rysäytti. Oli pakko. Koulutus, Suomen kivijalka ja kruunu, hyvinvointivaltion luoja ja ylpeyden aihe maailmalla, pantiin ennennäkemättömien leikkausten alle. Se oli aivan välttämätöntä. Koulutuksessa leikattiin kaikilla opintoasteilla varhaiskasvatuksesta yliopistoihin.
Roope Uusitalo teki hallitukselle selvityksen siitä, miten säästö opintotuesta pitäisi järjestää. Raportti valmistui helmikuussa. Uusitalo toimii taloustieteen professorina Jyväskylän yliopistossa.
Raportissa Uusitalo toteaa: “Koulutus on investointi tulevaisuuteen. Opiskelijoiden tulot ovat opiskeluaikana pieniä mutta kasvavat nopeasti valmistumisen jälkeen.”
Ehdotuksessa Uusitalo esittää muun muassa opintotuen lainapainotteisuuden lisäämistä. Maaliskuussa Akateemisessa talousblogissa julkaistussa kirjoituksessa Uusitalo täydentää ehdotustaan ja vastaa sen saamaan kritiikkiin. Hän lisää muun muassa, että uudistuksessa lainan takaisinmaksu voitaisiin sitoa vuosituloihin.
“Investointi tehdään usein ulkoisella rahalla.”
Toistaiseksi siis näyttäisi siltä, että vuoden 2017 syksystä lähtien nykyistä isompi osa opinnoista pitäisi rahoittaa lainalla, riippuen tietysti siitä, millä tavalla hallitus lähtee Uusitalon selvitystä toteuttamaan.
Matti Tuomalan mukaan Uusitalon selvitys antaa liian yksioikoisen kuvan opintotuesta. Hän lisää, että pitää muistaa, että Uusitalon tehtävänä oli etsiä perusteita sille, miten leikata, jos pitää leikata. Tuomalan mukaan isompi kysymys on se, miksi pitää leikata.
“Opetusministeri toistelee kiltisti fraaseja, joita hänelle on sanottu. Että velkaantuminen pitää saada poikki ja talous terveelle uralle. Ja että leikkaaminen on ratkaisu.”
Tuomala sanoo, että valtavirta taloustieteestä on eri mieltä.
”Sen mukaan, jos taloudessa menee huonosti, niin julkisen sektorin leikkaukset entisestään vauhdittavat alamäkeä.”
Opetus- ja kulttuuriministeriö on tilannut selvityksen opintotuen käyttäytymisvaikutuksista. Selvityksen tekijänä on Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla, ja sen on määrä valmistua kevään aikana.
Myös Maliranta perustelee lainaperusteista opintotukea.
“Investointi tehdään usein ulkoisella rahalla.”
“Oikeasti maailma ei ole muuttunut juuri aikaisempaa epävarmemmaksi, mutta mistäpä opiskelijat sen voisivat tietää, kun epävarmuuden kasvusta koko ajan puhutaan”, Roope Uusitalo kirjoittaa blogissa.
Ehkä vastausta voisi kysyä 49 000 korkeakoulutetulta työttömältä, joista yhä useamman kohdalla työttömyys on jatkunut yli vuoden.
”Olisi hyvä, jos opiskelijat miettisivät harjoittelua vähän enemmän investointina. Eivätkä ajattelisi pelkästään rahaa ja olisi niin lyhytnäköisiä.”
Akavan kokoaman työttömyyskatsauksen mukaan tammikuun lopulla työttömistä tutkija-asteen suorittaneista 41 prosenttia, eli 704 ihmistä, oli pitkäaikaistyöttömiä. Työttömistä ylemmän korkeakouluasteen suorittaneista pitkäaikaistyöttömiä oli 35 prosenttia, eli 7 554 ihmistä. Pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä korkeakoulutetuista oli noin 32 prosenttia.
On huomattu, että työn saanti vaikeutuu entisestään, kun työttömyyttä on kestänyt vuoden. Kilpailu vähenevistä työpaikoista tuskin aivan pian helpottaa.
Kuten taloustieteen professori Mika Maliranta sen sanoo, harjoittelu on monelle opiskelijalle mahdollisuus päästä näyttämään kyntensä ja luomaan tulevaisuuden kannalta tärkeitä verkostoja, siis parantaa omia mahdollisuuksia työelämässä.
Erityisen tärkeää tämä on niille, joilla ei ole suhteita omalle alalle vaikka perheen kautta.
“Suhteet selittävät sen, miksi toiset pääsevät työpaikkoihin helpommin. Ne, joilla ei ole verkostoja, ovat hankalammassa asemassa.”
Maliranta ei näe ilmaisissa harjoitteluissa sitä vaaraa, että yritykset käyttäisivät ilmaista työvoimaa hyväkseen – ei edes niissä tapauksissa, joissa iso osa yrityksen miehityksestä on määräaikaisia harjoittelijoita. Päinvastoin. Suosituilla aloilla yritykset ovat ottaneet hänen mukaansa vastuuta kouluttaa opiskelijoita uusille aloille.
”Tämä on hyvin yleinen järjestelmä. Yksittäisen opiskelijan näkökulmasta se voi tuntua epäreilulta tai oudolta. Helpottaa, kun ajattelee isompaa kuvaa.”
”Olisi hyvä, jos opiskelijat miettisivät harjoittelua vähän enemmän investointina. Eivätkä ajattelisi pelkästään rahaa ja olisi niin lyhytnäköisiä. Ei pitäisi miettiä pelkästään sitä tämän tai ensi kuukauden tiliä, vaan niitä lähivuosia.”