Kulttuuri
31.1.2014

Klassikkoni: Unohdetut punk-veteraanit

Stiff Little Fingers: Inflammable Material

Sex Pistols, The Clash ja Ramones. Nämä nimet tulevat mieleen puhuttaessa 1970-luvun punk rock -veteraaneista. Usein kuitenkin listasta unohtuu mainio irtlantilaispunkyhtye Stiff Little Fingers.

Tutustuin 2000-luvun alussa yhtyeeseen Tony Hawk -skeittipelin soundtrackilla soineen Suspect Device -ensisinglen myötä. Yläasteiässä mieleeni jäivät laulajakitaristi Jake Burnsin säröinen ääni sekä korviin itseensä väistämättä hakkaava raaka melodia.

Yhtye jäi moniksi vuosiksi satunnaiskuunteluun, kunnes satuin löytämään levykaupan hyllyltä yhtyeen vuonna 1979 julkaistun Inflammable Material -debyyttialbumin.  Huomioni kiinnitti välittömästi levynkansi punaisine liekkeineen. Levystä tuli ilmestyessään ensimmäinen indie-julkaisu, joka nousi Iso-Britannian Top 20 –albumilistalle.

Ei mennyt kauaa levyn ostamisen jälkeen, kun yhtye saapui Suomeen yli 33 vuoden mittaisen tauon jälkeen. Yhtye todisti olevansa yhä voimissaan iästään huolimatta, vaikka monet aikalaisbändien jäsenet makaavat maan alla.

Levyn kappaleet ovat aikaansa nähden yllättävänkin raa`an kuuloisia. Jake Burns raakkuu kappaleiden läpi täynnä nuoren miehen energistä vimmaa, mutta rosoisen soundin alle mahtuu myös tarttuvia melodioita. Rauhoittumistauon tuo reggaeyhtyeiden suuntaan nyökkäävä Bob Marley –cover Johnny Was. Kuunnellessa State of Emergencyn tai White Noisen säröistä tykitystä, ei voi kuin miettiä, mikä olisikaan 1970-luvulla ollut parempi tapa härnätä vanhempiaan kuin albumin luukuttaminen mahdollisimman lujalla volyymilla.

Albumi osoittaa, että energiseen ja vaaralliseen rock-taltiointiin ei tarvita teknisiä apuvälineitä tai äärimmilleen tuotettuja soundeja. Stiff Little Fingersin debyytti on yhä tänäkin päivänä räjähdysherkkää materiaalia.

Tuomas Ahola

Kommentoi

Kirjoita allaolevaan kenttään sana "yliopisto"