Konflikti kameran kahdelta puolen
Heikki Pölösen mieleen ovat jääneet erityisesti kolme veljestä, joiden taloille tuli purkumääräykset. Sitä ennen heillä ei ollut ollut vuosiin ongelmia israelilaisen siviilihallinnon kanssa.
”Olimme ensimmäiset ihmisoikeustyöntekijät, jotka menivät juttelemaan palestiinalaisille, joiden talot oli juuri hajotettu. Ymmärsin tällöin, kuinka vähäiset mahdollisuudet ihmisillä on asua mailla, joilla heidän esi-isänsä ovat paimentaneet lampaita ja hoitaneet maataloutta vuosien ajan. Yhtäkkiä he ovat vain pelinappuloita kansainvälisessä konfliktissa.”
Kuvaamisen uusi puoli löytyi Pölösen mukaan sattumalta. Hän alkoi ottaa dokumentoivan materiaalin ohella kuvia kolme vuotta vanhalla iPhonella ympärillä tapahtuvista kiinnostavista ja arkipäiväisistä asioista.
Pölösen mukaan hänen kuvaajan asemansa muuttui huomattavasti verrattuna siihen, että hänellä olisi ollut suuri järjestelmäkamera käsissään. Pölönen alkoi ottaa kuvia Instagramiin.
Dokumentoinnin vastapainoksi muodostui kuvakulmien ja uusien asioiden löytäminen.
”Instagram-kuvissa keskityin sen kokemuksen taltioimiseen, mitä näen ihmisenä, enkä välttämättä ihmisoikeustarkkailijana. Instagram on saavuttanut viime aikoina etenkin nuorison keskuudessa suuren suosion. Sitä ei ole hirveästi käytetty sisällöllisesti poliittisen kuvaston esiintuomiseen, mikä oli erityisen kiinnostavaa.”
Vaikka kuvaaminen sotilaiden valloittamissa olosuhteissa saattaa ulkopuolisesta kuulostaa vaaralliselta, Pölönen vakuuttelee, että kuvaaminen järjestyi ilman vaaratilanteita. Ennen matkaa EAPPI järjesti viiden päivän intensiivisen koulutuksen, mikä valmisti paikalliseen tilanteeseen, konfliktin historiaan sekä kansainväliseen lakiin. Perehdytys sisälsi myös valmentamista turvallisuusasioihin ja paikallisiin ympäristöolosuhteisiin.
”Kyseessä ei ole perinteinen sota, jossa voitaisiin kauhistella sitä, kuinka monta ihmistä on kuollut. Aluksi saattoi tuntua oudolta, että joka puolella on sotilaita, joilla on konekiväärit.”
”Välikohtauksia israelilaisten sotilaiden kanssa oli kuitenkin harvoin. Kuvien poistamisella ei kohdallani uhkailtu. Sotilaat oli varmasti koulutettu siihen, että heitä saatetaan kuvata. Itsestäni on varmaan satoja kuvia Israelin armeijan arkistoissa, jos sellaisia ylläpidetään. ”
Matkansa aikana Pölönen alkoi miettiä lasten asemaa konfliktin osapuolina. Vaikka lapset elävät konfliktin alueella, he käyvät koulua ja ovat kiinnostuneita tavallisista asioista. Varsinkin länsimaisten ihmisoikeustarkkailijoiden läsnäolo herätti heissä huomiota.
”Heidän koko elämäänsä on liittynyt sotilaiden näkeminen ja sukulaisten pidättäminen. Alueella puhutaan psykologisesta muurista, joka lapsille kehittyy. En ole kasvatustieteilijä mutta uskon kokemusten vaikuttavan läpi lasten elämän.”