Klassikkoni: Kun isä konsolin osti
Pelimaailmassa kuohuu, kun lähes kymmenen vuoden odotuksen jälkeen niin sanotun kahdeksannen sukupolven konsolit saapuvat markkinoille.
Sonyn Playstationin neljäs inkarnaatio tuli Suomeen ennen vuoden vaihdetta, Microsoftin Xbox One saapuu virallisesti kauppoihin syyskuussa. Varaslähdön WiiU-konsolillaan ottanut Nintendo keskittyy kosiskelemaan harvemmin pelaavia.
Konsolisukupolvien aikana pelibisnes on paisunut pullataikinan tavoin. Nykyään siinä liikkuu enemmän rahaa kuin elokuva- ja musiikkiteollisuudessa yhteensä.
Kotikonsoleilla on pelattu 1970-luvulta asti. Pohjolan perukoille videopelit tulivat myöhemmin. Kolmanteen sukupolveen kuuluvan kahdeksanbittisen Nintendo NES:in tuntee vielä moni, mutta sitä varhaisemmat konsolit ovat harvinaisia.
Isäni kotiin kiikuttama Atari 2600 oli toisen kotikonsolisukupolven suosituin laite. Värejä oli käytettävissä huimat 104, joten maisemat piirtyivät televisioon ennenkokemattomalla tarkkuudella.
Muovisilla pelikaseteilla oli usein kolikkopelikäännöksiä, kuten Space Invaders ja Pac-Man.
Nykypeleihin tottuneelle Atarin klassikot tuntuvat yksinkertaisilta. Lisäksi nopeasti kasvava markkina houkutteli mukaan suhaajia, joiden ainoa tavoite oli tehdä rahaa hätäisesti kyhätyillä tekeleillä. Samankaltainen ilmiö on ollut havaittavissa mobiilipeleissä 2000-luvulla.
Atari 2600 on kuitenkin merkittävä osa konsolipelaamisen historiaa, johon kannattaa tutustua netistä löytyvien emulaattorien avulla.