Tamperelaisuus piilee sekä kiälessä että asenteissa

Joka syksy kaupunkiin saapuu tuhansia kirkassilmäisiä uusia opiskelijoita, joilla on edessään opettelu Tampereen tavoille.

Osa pitempään opiskelleistakin on vielä prosessissa; hitaimmilta tamperelaisuuden sisimpään pääsy saattaa viedä joitakin vuosia.

Ei silti huolta. Kaikki ovat tähän asti oppineet tamperelaisiksi, jos motivaatiota on.

Pikku Kakkosesta tuttu Ransu-koira eli tv-toimittaja Pertti Nättilä on kotoisin Viipurista, mutta on ilmiselvästi tamperelainen. Entäpä Kummelin Matti Näsänä maailmanmaineeseen yltänyt Heikki Silvennoinen! Hänen tamperelaisuutensa on silmin- ja korvinhavaittavaa, vaikka mies on syntyjään jostakin Olavinlinnan kupeelta.

He ovat palavasti halunneet ja siksi pystyneet heittäytymään tamperelaisiksi.

Tamperelaisuus piilee sekä kiälessä että asenteissa.

Tampereen kiäli on oikeastaan helppoa. Esimerkiksi vatjan, vepsän, liivin ja suomen puhujilla ei pitäisi olla vaikeuksia. Tampereen sanasto perustuu suomalais-ugrilaiseen kantakieleen muutamia indoeurooppaisista kielistä saatuja vaikutteita lukuunottamatta.

Jälkimmäisiin kuuluu muun muassa sana ”rotvalli”. Kadun reunakiveystä tarkoittavan sanan alkuperäksi on päätelty joko englannin ”roadwallia” tai ranskan kielen ”trottoiria”.

Herrojen kirjaimia entisessä työväenkaupungissa ei juuri käytetä. G ääntyy ”kee” ja f on tampereeksi ”vee”. D-kirjain esiintyy ainoastaan kahdessa tampereenkiälisessä sanassa. Ne ovat muuatta japanilaista automerkkiä kuvaava sana ”Hondra” ja erityisen maineikasta tarkoittava termi ”lekendraarine”.

Tamperelainen ymmärtää yleensä suomenkielisetkin tervehdykset. Omissa tervehdyksissään hän käyttää vain sanoja, joissa on pärisevä r-kirjain. Suositeltavia ovat moro, morjes, morjens, morjesta, morjensta, mooro, terve, tervev vaa.

”Se om moro” tai lyhyemmin ”som moro” ovat hyvästelyjä. On kardinaalimunaus käyttää niitä tavattaessa.

”Ei sev väliä” tai tiiviisti ”eisevväliä” on merkitykseltään hieman eri sävyinen tampereessa kuin suomessa.

Jälkimmäisessä kielessä sanayhdistelmä antaa mielikuvan välinpitämättömyydestä, mutta Tampereella tilanne on toinen. Täällä on tavallista, että neito vastaa ”rupeeks vaimokseni” -kyselyyn sanalla ”eisevväliä”. Se tarkoittaa yhtä kuin ”kyllä” tai jopa ”ilman muuta!”

Jos morsiankandidaatti on vielä epäilevällä kannalla, hän tavallisesti vastaa sulhoksi pyrkivän tiedusteluun sanoilla ”jaa määkö?”.

Kiälen oppii kuuntelemalla paljasjalkaisia (kuvainnollisesti: varsinkin talvella tamperelaiset käyttävät kyllä kenkiä). Heitä on noin neljä kymmenestä kaupunkilaisesta. Tampere on kautta aikojen kasvanut vauhtia, jossa tulokkaiden määrä on ylittänyt kaupungissa syntyneiden luvun.

Myös asenteet on kätevintä opiskella alkuasukkaita tarkkailemalla: he ovat periaatteessa hanttiin, mutta käytännössä myötä. Tamperelaisen kuuluu vastata ehdotuksiin ”emmäänyoikeentiärä”. Tämä ei tarkoita esityksen torppaamista, vaan ainoastaan vähäisen miettimistauon hankkimista.

Jääkiekossa Ilveksen ja Tapparan vastakkainasettelu on historiaa, ja kaukaista menneisyyttä on Turun morkkaaminen. Tamperelaiset tykkäävät Turusta. Se on sympaattinen pikku kaupunki – kuin Tampere joskus 1960-luvulla.

Tamperelaiset ovat muutenkin ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä. He ovat jopa kirjoittaneet yliopiston maisemiin näkyville sanat ”Päätalo” ja ”Linna”, jotta tamperelaisuuteen totuttelevien on helppo opetella paikkakunnan kahden merkittävän kirjailijan nimet.

Jokin raja hempeilyssä toki on. Tamperelainen ei normaalitilanteessa kättele. Hän ei tietenkään istu toisen viereen onnikasssa, jos sen voi välttää, eikä toivota ”hyvää päivänjatkoa” sillä se on imelää.

Näillä eväillä alkuun! Kyllä se siitä – jopa pikkulapset oppivat useimmiten vaikeuksitta tamperelaisiksi.

Kirjoittaja on tamperelainen toimittaja ja tietokirjailija.