Ei minulta mitään puutu
Yhtä usein kuin puhutaan opiskelijoista, puhutaan myös rahasta – tai pikemminkin sen puutteesta.
Opiskelijoiden asia ylittää uutiskynnyksen yleensä silloin, kun opintotukea moititaan liian pieneksi ja siihen vaaditaan korotuksia.
Tämä ei ole ihme: onhan opintotuki asumislisineen niukka tulonlähde kenelle tahansa. Harva pystyykään elättämään itseään pelkällä opintotuella. Kelan mukaan vuonna 2012 lähes 90 prosentilla opintotuen saajista oli muitakin tuloja.
Opiskelijan itku pienistä tuloista tuntuu kuitenkin toisinaan myös suhteettomalta. Itse tajusin jossain vaiheessa opintoja eläväni köyhyysrajan alapuolella, kun luin asiasta lehdestä. Siihen saakka olin ajatellut, että ollakseen köyhä ihmiseltä on puututtava perusasioita: katto pään päältä tai ruokaa lautaselta.
Minulta ei puuttunut mitään. Tämä johtui valinnoistani: kämppäni oli halpa, koska suihkussa piti käydä kerrosta alempana. Vaatteet hommasin pääosin kirppareilta, ja menopelikseni valitsin ympärivuotisesti pyörän.
Pienet kesätyörahani säästin käytettäväksi pitkin vuotta, ja siksi minun ei tarvinnut lukukausien aikana juurikaan käydä töissä.
Köyhyyden kokemus onkin eri ilmiö kuin laskennallinen köyhyys. Suomessa useimmiten käytetty köyhyysraja kulkee 60 prosentissa väestön mediaanitulosta. Kun ansiot valuvat tämän rajan alle, ihminen on köyhä. Siitä huolimatta on mahdollista elää täysipainoista elämää. Köyhä voi harrastaa, syödä terveellisesti ja pukeutua siististi.
Koska niukkuus on monelle opiskelijalle arkipäivää, Aviisin tuoreimpaan numeroon (08/2014) on kerätty erilaisia juttuja, joissa kerrotaan vinkkejä saada rahat riittämään. Retkeilijä voi vuokrata teltan muutamalla eurolla, tyylimimmi löytää asunsa nuukailubudjetilla ja taiteilija hakea tukea projektilleen joukkorahoituksella.
Joku voi lukea tätä kirjoitusta niin, että pitäisin opintotuen korotuksia turhina tai halveksuisin opiskelijoiden heikkoa taloudellista asemaa – ”eläkööt niin, että rahat riittävät”. Tulkinta on väärä.
Laskentatoimen opiskelija Antti Parviainen toteaa Aviisin (08/2014) gallupissa, että opiskelijan tuet eivät riitä elämiseen, jos haluaa luksusta.
”Yksiö varmaan lasketaan opiskelijalla luksukseksi”, hän toteaa.
Parviaisen sanoista löytyy iso viisaus. On täysin hyväksyttävää tahtoa ylellisyyttä, mutta yhteiskunnan ei sitä tarvitse rahoittaa. Perustaso riittää. Kekseliäs löytää keinot elää täysipainoisesti vähälläkin.
Kirjoittaja on Aviisin päätoimittaja.
