Kovaa peliä korkeakouluissa

Aino Heikkonen, teksti

Uutispommi. Sellainen oli tamperelaisten korkeakoulujen ulostulo, kun ne lokakuun puolivälissä ilmoittivat ”rakentavansa täysin uudenlaista korkeakoulua Suomessa”. Teksti soljui ilman ehtoja. Tampereelle ”luodaan” uusi korkeakoulu. Sitä ei ”tavoitella”, ”suunnitella” tai ”visioida”. Se tehdään. Sanavalinta vaikutti siltä, että pohjat olisivat jo valmiit ja nyt alettaisiin pystyttää seiniä. Näin ei kuitenkaan ole – ainakaan perustuen niihin tietoihin, joita julkisuuteen on annettu. Nyt vasta aletaan valmistella ehdotusta kolmen korkeakoulun yhteistyöstä.

Yhdistämisestä ei ole päätetty missään – eikä olisi voitukaan, sillä korkeakoulujen yhteistyötä selvittäneellä Stig Gustavsonilla ei ole päätäntävaltaa. Rehtorikaan ei voi yksin päättää yliopiston asioista. Yliopistolain mukaan yliopiston ylin päättävä toimielin on hallitus, joka päättää yliopiston toiminnan keskeisistä tavoitteista, strategiasta ja ohjauksen periaatteista.

Tätä vasten tuntuukin, että yliopiston viestinnässä on keulittu, tiedotettu uudesta korkeakoulusta, jota ei ole olemassa, ja annettu ilmoille uutisankka. Viestinnässä työskentelee kuitenkin rautaisia ammattilaisia, joten tästä ei liene kysymys.

 

Kyse on lobbauksesta. Siihen vaaditaan henkilö tai ryhmä, jolla on näkemys. Tässä tapauksessa ryhmä muodostuu korkeakoulujen rehtoreista, jotka ovat tulleet asiassa ulos. Tavoitteena taas on saada Tampereen korkeakoulut yhteen.

Lobbauksen näkökulmasta ajankohtakin on järkevä. Eduskuntavaalit ovat ensi keväänä. Jos Tampereelle ryhdytään rakentamaan uutta, asia on saatava hallitusohjelmaan, eikä ammattikorkeakoulun ja yliopistojen yhdistyminen ole läpihuutojuttu. Nykyinen laki ei tunne haluttua yhdistelmää.

Tiedottamalla uuden korkeakoulun luomisesta saadaan aikaan mielikuva, että Tampereellehan tosiaan ollaan luomassa uutta, yhtä korkeakoulua. Eivät ihmiset muista uutisista jälkikäteen yksityiskohtia. Mielikuvat merkitsevät. Kun mielikuva on saatu luotua, on paljon helpompi edistää omaa agendaa.

 

Mielikuvan merkitys tuli todistetuksi tuoreeltaan, kun Aamulehti asettui pääkirjoituksessaan yhden tamperelaisen korkeakoulun taakse. Anonyymi pääkirjoitustoimittaja näki jo silmissään terveysteknologian tuovan yhteen kaikkien korkeakoulujen vahvuudet. Samassa kirjoituksessa kannatetaan toimintatapaa, jossa hankkeet esitellään ”salam[o]ina kirkkaalta taivaalta”. ”Vain silloin voidaan aloittaa jatkokeskustelu radikaaleistakin muutoksista.” Perusteena väitteelle on, että nykymaailma toimii näin – kaikki osapuolet kokoavissa työryhmissä syntyy keskustelun pohjaksi vain vesitettyjä kompromisseja.

Aviisia kustantava Tampereen yliopiston ylioppilaskunta (Tamy) on kritisoinut omavaltaista toimintatapaa, jota korkeakoulujen laukaisema uutispommi ylioppilaskunnan mielestä edustaa. Vastatiedote (15.10.) korkeakoulujen ulostuloon oli kova, liiankin. Autoritaarisesta johtamistavasta syyttäminen voi heikentää ylioppilaskunnan ja yliopiston yhteistyötä.

Ylioppilaskunnan oli kuitenkin laitettava kova kovaa vastaan, ettei sen jäsenille synny mielikuvaa, että Tamy olisi rakentamassa Tampereelle yhtä korkeakoulua ilman, että tavalliselta opiskelijalta kysytään mitään.

 

Tampereen korkeakoulukentällä pelataan nyt kovaa peliä. Itse toivon, että opiskelijoiden ja oppilaitosten välistä keskustelua voidaan käydä muuallakin kuin median välityksellä. Samalla kannatan yhteiskuntaa, jossa asioita voidaan edistää muutoinkin kuin runttaamalla niitä läpi. Ei kyse ole vesitetyistä kompromisseista, vaan eri näkökulmat huomioon ottavista punnituista vaihtoehdoista.

 

Yliopiston julkaisema tiedote.

Kommentoi

Kirjoita allaolevaan kenttään sana "yliopisto"