Vapaakauppaa – hinnalla millä hyvänsä
EU:n ja USA:n vapaakauppaneuvottelut (TTIP) uhkaavat tehdä kestämättömästä kehityksestä vieläkin kestämättömämpää.
TTIP on lyhenne sanoista Transatlantic Trade and Investment Partnership eli suomeksi transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus. Yhdysvaltojen kauppadelegaatio ja EU:n komissio ovat vuoden 2013 heinäkuusta lähtien neuvotelleet yhdessä sopimusta, joka tähtää kahden maailman suurimman kauppa-alueen keskinäisen kaupan esteiden purkamiseen ja sääntelyn harmonisoimiseen.
Sopimusneuvotteluihin sisältyy monia ongelmakohtia, joihin on syytä suhtautua vakavasti. Jo pelkästään se, että 90 prosenttia neuvottelijoista on teollisuuden edustajia tai se, että 92 prosenttia kaikista lobbaustapaamisista neuvotteluihin liittyen on järjestetty EU-komission ja yksityisen sektorin välillä, ei juuri jätä tilaa jossittelulle siitä kenen etua neuvotteluissa ajetaan.
Otsaa ryppyyn vetää entisestään se, että neuvotteluita käydään salassa, suljettujen ovien takana. Kasvavasta painostuksesta huolimatta totuus on se, ettei kansalaisyhteiskunnalla tai edes Euroopan parlamentin jäsenillä ole mahdollisuutta saada selville, mitä neuvotteluissa sovitaan.
TTIP:n luvataan tuovan kasvua ja työpaikkoja – niin kuin kauppasopimusten yleensäkin – vaikka tosiasiassa historia kertoo monesti toista tarinaa. Esimerkiksi Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus (NAFTA), joka solmittiin vuonna 1994, ei luonut työpaikkoja vaan päinvastoin. Lisäksi lupaukset talouskasvusta perustuvat vapaakauppasopimusten yhteydessä tyypillisesti turhan optimistisiin odotuksiin tulevasta, kuin myös TTIP:n kohdalla on monesta eri lähteestä osoitettu.
Edellä mainitut asiat me tiedämme neuvotteluista. Kokonaan toinen asia ovat ne kaikki potentiaaliset uhat, jotka tämän kokoluokan sopimukseen väistämättä liittyvät. Vaikka jätettäisiin laskuista se seikka, ettei vauraiden maiden talouksien tulisi enää kasvaa, koska planeettamme ekosysteemit eivät sitä kestä, sopimuksen riskit tuntuvat ylittävän sen hyödyt monenkertaisesti.
Toukokuun alussa 50 suomalaista tai Suomessa työskentelevää tutkijaa antoi julkilausuman, jossa TTIP:n liittyviä huolia tuotiin esille. Julkilausumassa todetaan muun muassa, että tutkijat ovat erityisen huolissaan ”sopimuksen mahdollisista vaikutuksista demokratiaan sekä työntekijöiden oikeuksiin, kuluttajasuojaan ja ympäristönsuojeluun”, ja että sopimuksen hyötyjä Suomelle on yliarvioitu.
Julkilausumassa todetaan myös, että ”TTIP-sopimus ja erityisesti siihen liittyvä investointisuoja heikentäisivät demokratiaa ja kansalaisten oikeuksia samalla vahvistaen monikansallisten yhtiöiden oikeuksia. Demokraattisissa yhteiskunnissa kansalaisilla tulee olla vapaus päättää julkisen vallan käytöstä ja muuttaa lainsäädäntöä olosuhteiden ja tarpeiden mukaan. Suunniteltu investointisuoja rajoittaisi merkittävästi tätä vapautta.”
TTIP:n kaltainen monikansallisten yhtiöiden voiton priorisoiva sopimus löisi käytännössä valtioiden lainsäädännölle hintalapun. Suomeen on tällä hetkellä suunnitteilla 243 uutta kaivoshanketta. Mikäli mahdolliset lakimuutokset kaivoslainsäädäntöön lisäisivät yhdysvaltalaisyritysten ympäristövastuita, antaisi TTIP-sopimukseen sisältyvä investointisuoja oikeuden vaatia korvauksia tulevien voittojen menetyksestä.
Kiteytetysti TTIP-sopimuksen hyödyistä ei ole minkäänlaisia takeita, mutta sen potentiaaliset riskit ovat mittavat ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti.
Tutkijoiden TTIP-julkilausuma.
Kirjoittaja on väitöstutkija Aalto-yliopistossa.