Kolumnit
24.10.2014

Yksi korkeakoulu tekisi Tampereesta kiinnostavamman

Jouni Markkanen, teksti

Tampereella käynnistyvä selvitystyö kolmen korkeakoulun yhteistyön tiivistämisestä ja mahdollisesta yhdistymisestä on herättänyt enemmän kysymyksiä kuin vastauksia on olemassakaan. Tämä on luonnollista. Uudistusta valmistellessa pitäisi etsiä riskien ja uhkakuvien sijaan ensisijaisesti mahdollisuuksia. Olennainen kysymys on, mitä sellaista yhteistyö voi tuoda, mitä meillä ei tällä hetkellä ole.

 

Tampere voi näyttää suuntaa koko Suomelle orastavassa korkeakoulu-uudistuksessa. Korkeakoulutuksen uudelleen arvioimiselle onkin tarvetta, sillä ympäröivä yhteiskunta on muuttunut radikaalisti ja myös korkeakoululaitoksen tulee kehittyä sen mukana. Yliopistoihin viime vuosina rakennettu kaksiportaisuus on konkretisoitunut lähinnä opintotuen osalta. Kandidaatin tutkinnon aitoa työelämärelevanssia on useilla aloilla vaikea nähdä. Toisaalta 1990-luvulla rakennettu yliopistoista sekä ammattikorkeakouluista koostuva duaalimalli on kansainvälisesti poikkeuksellinen ja päällekkäisyyksiä on nähtävissä esimerkiksi tekniikan ja kaupan aloilla.

 

Samalla on mahdollista tehdä opiskelijaystävällisiä uudistuksia esimerkiksi alanvaihtoon ja siirtymiin eri alojen ja koulutusasteiden välillä.
Tampere voi näyttää mallia, miten aiemmin hankittu osaaminen saadaan aidosti osaksi korkeakoulututkintoja ja opiskelijavalintoja. Samalla on mahdollista etsiä ratkaisuja siihen, miten uusi korkeakoulu voi tukea tutkinnon jälkeistä osaamisen päivittämistä ja uudelleen suuntaamista.

 

Yksi tamperelainen korkeakoulu voisi olla kansainvälisesti enemmän kuin osiensa summa. Korkeakoulun poikkeuksellinen profiili tekisi Tampereesta nykyistä kiinnostavamman paikan kansainvälisille tutkijoille ja opiskelijoille. Samalla aukeaisi myös uusia mahdollisuuksia koulutusviennille laajempien resurssien ja kontaktiverkoston kautta. Kansainvälisen yhteistyön parantamisen tuleekin olla läpileikkaava teema koko uudistuksessa.

Tilojen ja muun päällekkäisen infrastruktuurin, kuten laboratoriovälineistön, yhteiskäyttö sekä korkeakouluhallinnon tiivistäminen va­pauttaisivat resursseja. Säästyneet resurssit voitaisiin käyttää korkeakoulun perustehtäviin opetukseen ja tutkimukseen.

 

Korkeakoulujen tiivistyvän yhteistyön toivoisi mahdollistavan entistä monitieteisemmän opiskelun ja tutkimusyhteistyön. Laajempi kielivalikoima ja pääsy laajaan opetustarjontaan mahdollistaa oman ainutlaatuisen osaamiskokonaisuuden rakentamisen. Yhteistyön kautta korkeakoulut voivat antaa nykyistä paremmat valmiudet muuttuneeseen työelämään, jossa osaamisen merkitys korostuu tutkintojen sijaan.

 

Opiskelijapalveluiden yhdistäminen helpottaisi esimerkiksi korkeakoulujen ja työelämän yhteistyötä. Nykyisten korkeakoulujen ura- ja rekrytointipalveluiden yhteistyö tai jopa yhdistyminen helpottaisi toimivan opinto- ja uraohjauksen järjestämistä.

Nykyistä keskitetympi malli tarjoaisi myös yhteistyökumppaneille, kuten esimerkiksi TE-toimistoille, luontevan väylän osallistua opiskelijapalvelutuotantoon. Elinkeinoelämälle vahvan korkeakoulun erityisalat mahdollistavat uusien toimialakeskittymien ja työpaikkojen syntymisen.

 

Nyt tarvitsemme avointa keskustelua ja saatavilla olevan tiedon kaikkien osapuolten käyttöön. Meidän pitää selvittää, minkälainen ratkaisu palvelee korkeakouluja, Tamperetta ja Suomea parhaalla mahdollisella tavalla. Poteroitumiseen ei ole varaa, ja mitään muutoksia ei pidä tehdä vain muutoksen takia. Kevään 2015 aikana täytyykin rakentaa yhteinen käsitys siitä, mitä todella haluamme ja lähteä tekemään työtä päästäksemme yhdessä sovittuun päämäärään.

Kirjoittaja on Akavan opiskelijoiden puheenjohtaja.

Keskustele twitterissä:

Kommentoi

Kirjoita allaolevaan kenttään sana "yliopisto"