20 + 1 kysymystä

Tampereella voi osallistua pubivisaan jo päivittäin. Visaisäntä Jouni Karhulle visailu on enemmän kuin nippu kysymyksiä joka keskiviikko.

Säde Mäkipää, teksti & Silja Viitala, kuvat

On kevätpäiväntasaus maaliskuussa vuonna 2012. O’Connell’sin tietovisa on loppumaisillaan. Visan vetäjä Jouni Karhu ilmoittaa, että hänellä on tavanomaisen 20:n lisäksi yksi ylimääräinen kysymys. Valkokankaalle ilmestyy pyyntö, ja Karhu polvistuu tyttöystävänsä eteen. Ylva vastaa kosintaan myöntävästi.

”Kun kuulin vastauksen, annoin kaikille joukkueille yhden lisäpisteen”, Karhu muistelee.

Nyt Karhu on isännöinyt O’Connell’sin keskiviikon tietovisaa Tampereella kolme vuotta. Arvoitusten ratkaisemisesta Karhu innostui jo lapsena.

”Opin lukemaan kolmevuotiaana, ja kuusivuotiaana luin jo aikuisten kirjoja. Ensimmäinen pelini oli Trivial Pursuit”, Kauhajoelta kotoisin oleva Karhu kertoo.

Pubivisaan Karhu osallistui ensimmäisen kerran ravintola Konttorissa. Kaveriporukka kokoontui terassin kesävisaan ja pääsi heti palkintosijoille. Ystävykset alkoivat kiertää Tampereen visoja 2000-luvun alussa. Pikkuhiljaa voittoja alkoi tulla yhä useammin. Nelihenkinen visatiimi osallistui usein Kustaa III -olutravintolassa järjestettyyn elokuvavisaan. Siellä voitto tuli lähes aina, vaikka osa muista joukkueista käytti hyväkseen jopa paikallislehden mukana jaettuja kuponkeja, joilla sai vaihdettua väärän vastauksen oikeaan.

Kerran tiimi eksyi O’Connell’sin keskiviikon visaan. Silloin isäntänä toimi Jukka Luukkainen. Visaporukasta erityisesti Karhu piti Luukkaisen kysymyksistä. Kiinnostuksen kohteet tuntuivat olevan samanlaisia, ja Karhun visajoukkue alkoi käydä pubissa säännöllisesti. Aluksi oli vaikeaa, mutta pian joukkue alkoi pärjätä hyvin, välillä jopa ylivoimaisesti.

”Visa on aina tekijänsä näköinen. Kiinnostuksen aiheet ja se, mistä ylipäänsä tietää jotakin, sopivat täällä yhteen”, sanoo Karhu ja katselee ympärilleen.

Kun Luukkainen lopetti visan vetämisen vuonna 2011, Karhu päätti hakea vapautunutta paikkaa. Keskiviikon visa on kaksikielinen, ja kysymykset tehdään sekä suomeksi että englanniksi.

Se ei kuitenkaan ole tuottanut kääntäjänä työskentelevälle Karhulle vaikeuksia.

O’Connell’sin visassa on kysymyksiä kaikenlaisista aiheista maantiedosta kirjallisuuteen. Visailijat pääsevät ratkomaan myös ääni- ja kuvavihjeitä. Karhun mielestä hyvä visailukysymys on sellainen, joka saa joukkueen pähkäilemään vastausta yhdessä ja pallottelemaan erilaisia vastausvaihtoehtoja.

”Esimerkiksi vuosilukukysymykset synnyttävät keskustelua joukkueeseen, kun kaikki kertovat oman ehdotuksensa. Yksi muistaa missä asui silloin, kun kysytty asia tapahtui ja toinen jotakin muuta omasta elämästään.”