Arvio: Kone – hyvä renki, huono isäntä
Koneet! Tampereen nousu ja tuho
Teatteri Siperia
Ohjelmistossa 22.11.2014 asti
Jossain vaiheessa ulkopaikkakuntalainen havahtuu itsestäänselvyyteen: ehkäisyn pettäessä lapsesta tulisi tamperelainen. Saman on oivaltanut Rouva Papunen (Riikka Papunen) Teatteri Siperian esityksessä.
Kehyskertomuksessa Papunen selvittää, miten Tampereesta tuli Tampere. Hienosti vältetään mustamakkaran ja Popedan kokoinen kuoppa, johon olisi niin helppo upota tamperelaisuuden ydintä metsästäessä.
Koneet! Tampereen nousu ja tuho -esityksen ensimmäisellä puoliskolla käydään läpi Tampereen teollistumisen historiaa. James Finlaysonista edetään nykypäivään, jolloin korvakuulokkeita käyttävä ihminen muistuttaa kokonaisuutta, joka saattaa lakata toimimasta mikäli johdot irtoavat.
Esityksen lavastus muodostuu nerokkaasti pelkistä pahvilaatikoista. Koneiden pakkauslaatikot muuttavat muotoaan koko esityksen ajan, tehtaasta turvakapseliksi asti. Suorakaiteen muotoinen tila luo kokemuksen siitä, että katsojat ovat itsekin pahvilaatikon sisällä.
Mikko Bredenbergin ohjaamassa esityksessä painavia aiheita lähestytään kevyesti. Sisällisota ja sotateollisuus kääntyvät Tuukka Huttusen käsissä loistavaksi pantomiimiksi.
Devising-työtavalla syntynyt esitys jää luonnosmaiseksi. Hajanaisuus alkaa väliajan jälkeen, jolloin Turku ja Helsinki ovat jääneet veden alle. Tampere on pala Terminaattori-maailmaa. Kun tähän rinnastetaan afganilaista kansansatua, vastarintataistelija (Marika Heiskanen) ja äidin suojeluvaisto, niin konesukupolven edustaja haluaisi navigoida puhelimesta, missä mennään.