Isku yliopistoon

Helsingin tapauksessa on paljon tyypillisiä kouluampumisen piirteitä. Molemmat suunnittelijat olivat syrjäänvetäytyviä ja heillä oli kokemuksia kiusatuksi tulemisesta.
Yliopiston valinta kohteeksi oli naisen ajatus. Hän oli katkera yliopisto-opiskelijoille. Nainen oli joutunut lopettamaan sosiologian opinnot Joensuun yliopistossa, koska kertomansa mukaan ei saanut ystäviä. Naisella on taustalla myös aikaisempi tuomio koulu-uhkailusta entisessä lukiossaan.
Kaksikko kirjoitteli Bostonin maratonille 2013 tehdystä pommi-iskusta ihailevaan sävyyn. Tekijät olivat myös hahmotelleet viestejä, joita he jättäisivät tutkijoiden löydettäviksi. Manifestin kirjoittamista suunniteltiin, vaikka se koettiin kovin vaikeaksi.
Lopulta on epäselvää, olisiko kaksikko todella toteuttanut iskunsa. Oikeudessa mies ja nainen väittivät, etteivät he todella olleet halukkaita viemään suunnitelmaa läpi. Molemmat sanoivat jatkaneensa suunnittelua ennen kaikkea siksi, että löydetty tärkeä ihmissuhde ei pääsisi katkeamaan.
Helsingin käräjäoikeus langetti kuitenkin kolmen vuoden vankeustuomiot henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta molemmille. Lisäksi mies sai kuukauden vankeusrangaistuksen lapsipornon hallussapidosta.
”Iskun suunnittelu oli edennyt sellaiseen pisteeseen, että lain mukaan olisi ollut todella vaikea jättää heidät tuomitsematta”, Leena Malkki sanoo.
Tuomitut olivat kuitenkin huomattavan epäröiviä toteutuksen suhteen. Yliopiston lisäksi suunnitelmissa vilahteli lukuisa määrä muita mahdollisia kohteita. Lisäksi tekoa lykättiin toistuvasti. Kaksikko tapasi ensimmäisen kerran Helsingissä jo tammikuussa toteuttaakseen iskun, mutta päivämäärä siirtyi jälleen.
”Heillä ei vaikuttanut synkkaavan tavatessa, eikä teon toteuttamista helpottava sosiaalinen dynamiikka lähtenyt käyntiin”, esitutkintamateriaaliin tutustunut ja oikeudenkäynneissäkin istunut Malkki kuvailee.
Suunnitellun kaltaisen iskun mahdollisuutta ei Tampereella voida sulkea täysin pois. Kouluampumiskulttuuria ihailevia, elämänhallintansa menettäneitä yksilöitä tulee olemaan myös tulevaisuudessa. Kun ilmiö on kerran rantautunut Suomeen, ei siitä enää päästä eroon.
Iskuun on erittäin vaikea varautua. Yliopisto on avoin tila, jossa saa kulkea vapaasti.
”Tärkeintä on toimiva viranomaisyhteistyö ja se, että kommunikaatio pelaa”, sanoo Tampereen yliopiston turvallisuuspäällikkönä toimiva tilapalvelupäällikkö Taina Vimpari.
Samoilla linjoilla on myös komisario Ismo Nykopp Sisä-Suomen poliisilaitokselta. Yliopisto ja viranomaiset pitävät yhteyttä viikoittain. Helsingin tapauksen takia ei ole nähty tarvetta päivittää suunnitelmia.
Pitkälle viedyt suunnitelmat ovat äärimmäisen harvinaisia. Nykopp ei muista yhtään tapausta, jossa olisi edes uhattu iskulla Tampereen yliopistoon.
”Yksittäisiin henkilöihin kohdistuvia uhkauksia aina on, kun on näin iso laitos”, hän sanoo.
Erilaisia uhkauksia selvitetään Sisä-Suomen alueella useita vuodessa. Valtaosa on netissä kiihdyspäissään kirjoitettuja purkauksia ilman aikomusta toteutuksesta. Myös Aviisi on saanut näistä osansa, kun takavuosina julkaisupolitiikkaan tyytymätön lukija jätti pommiuhkauksen nettisivuille. Poliisi suhtautuu kaikkiin uhkauksiin vakavasti.
”Näitä seurataan netissä ja pyritään tunnistamaan, onko kyseessä todellinen uhkaus vai huulenheittoa. Kotikoneelta on helppo uhkailla, mutta uhkailijat eivät osaa ajatella, minkälaisia pelkotiloja he tulevat tuottaneeksi”, Nykopp sanoo.
Yksi Helsingin tapahtumien tärkeimpiä opetuksia oli, että tämänkaltaiset teot voidaan estää. Suunnitelmat tulivat ajoissa viranomaisten tietoon. Jos jotain olisi ylipäänsä ollut tapahtuakseen, niin se ei ehtinyt toteutua.
Aikaisempien kouluampumistapausten jälkeen on parannettu esimerkiksi keinoja ohjata uhkauksista kiinniotettuja henkilöitä hoitoon. Myös tiedonkulku viranomaisten välillä on parantunut. Uusia kouluampumisia ei ole sattunut.
Tekojen taustalla oleviin ilmiöihin puuttuminen on kuitenkin huomattavasti hankalampaa. Syrjäytyminen, yksinäisyys ja kiusaaminen tuskin tulevat katoamaan yhteiskunnasta lähiaikoina.
Sivu: 1 2
