Kiiruhda hitaasti
Kiireessä tulee vain kusipäisiä lapsia, sanotaan. Tamperelaisten korkeakoulujen yhteistyöselvityksessä riski on ilmeinen.
Vararehtorien työryhmä tekee selvitystä, jonka takaraja on ensi toukokuun puoliväli. Siihen on nyt aikaa puoli vuotta. Tavoitteena on selvittää, minkälaisia mahdollisuuksia kolmen korkeakoulun yhteistyössä on.
Aviisin haastattelussa vararehtorityöryhmän puhemiehenä toimiva Mikko Naukkarinen Tampereen ammattikorkeakoulusta (Tamk) toteaa, että vararehtorit eivät aio kyseenalaistaa aikataulua. Ohjausryhmä, siis korkeakoulujen rehtorit ja hallitusten puheenjohtajat, ovat kuulemma painottaneet aikataulun tärkeyttä.
On selvää, että aikataulupaine syntyy ensi kevään eduskuntavaaleista. Tampereen uusi korkeakouluhanke halutaan hallitusohjelmaan.
Kun ottaa huomioon sen todellisuuden, jossa tällä hetkellä elämme, on outoa, kuinka lyhyt aika korkeakoulujen yhteistyöselvitykseen on varattu.
Kaikki selvityksessä mukana olevat korkeakoulut toimivat erilaisilla pohjilla. Tampereen yliopisto on julkisoikeudellinen yliopisto. Tampereen teknillisessä yliopistossa (TTY) taas toimitaan säätiöpohjalta. Tamkin taustalla on Pirkanmaan ammattikorkeakoulu Oy.
Jokaisen korkeakoulun toimintaa säätelevät myös eri lait: Tampereen yliopisto kuuluu yliopistolain piiriin. TTY:n kohdalla sovelletaan yliopistolain lisäksi myös säätiölakia. Tamkiin pätee ammattikorkeakoululaki.
Lähtökohta on monimutkainen.
Oman sivupolkunsa asiaan tuo opiskelijaliike.
Ymmärrän, että korkeakoulujen johdon ei tässä kohtaa tarvitse ajatella ylioppilaskuntia (Tamy ja TTYY) ja Tamkin opiskelijakuntaa Tamkoa, kun ne pohtivat yhteistyömahdollisuuksia puhtaasti oppilaitosten näkökulmasta.
Opiskelijatoiminnan näkökulmaa on kuitenkin mahdoton lakaista maton alle, sillä korkeakoulujen yhteistyöllä ja mahdollisella yhdistymisellä voi olla siihen dramaattisia vaikutuksia. Laki tuo tähänkin soppaan omat kiemuransa, kun ylioppilaskunnissa jäsenyys on automaattista ja ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnissa ei. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijat ovatkin jo nyt epätasa-arvoisessa asemassa. Vielä ongelmallisempaa olisi, jos saman korkeakoulun sisällä olisi opiskelijoita erilaisilla jäsenyyksillä.
Korkeakoulujen mahdollinen yhdistyminen nostaisi asialistalle myös ylioppilas- ja opiskelijakuntien sulautumisen yhdeksi. Huono esimerkki löytyy Aalto-yliopistosta, jossa kolmen ylioppilaskunnan yhdistymisestä seuranneet rahakiistat ovat johtaneet monivuotiseen oikeudenkäyntimaratoniin.
Tässä on vain muutama esimerkki siitä, miten valtavat vaikutukset tämän talven aikana tehtävällä korkeakouluselvityksellä on. Kaikilla siihen osallistuvilla onkin suuri vastuu, sillä heidän työnsä luo pohjan, jolta asiassa lähdetään etenemään. Ilmeinen riski on synnyttää äpärälapsi, josta kukaan ei halua ottaa jälkikäteen vastuuta.
Toukokuu tulee järkyttävän pian, kun katsoo vauhtia, jolla yhteistyöselvitys on tähän mennessä edennyt. Kuukausi sitten tiedotettiin uuden korkeakoulun luomisesta Tampereelle.
Ensimmäiset valmisteluryhmät ovat aloittamassa vasta neljä viikkoa myöhemmin. Joulu seisauttaa tehokkaan työajan lähes kuukaudeksi: yhtäkkiä aikaa onkin enää neljä kuukautta.
Kireästä aikataulusta huolimatta toivon valmisteluryhmille malttia aidosti pysähtyä isojen asioiden äärelle, uskallusta kiiruhtaa hitaasti.
Ylioppilaskuntien jäsenyys on pakollista perustutkinto-opiskelijoille, ja mahdollista jatko-opiskelijoille. Sen sijaan tilauskoulutuksiin osallituville ja avoimen yliopistonkaan opiskelijoille ylioppilaskunnan jäsenyys ei ole edes mahdollista. Näistä viimeksi mainitut eivät edes voi liittyä ylioppilaskunnan jäseniksi, vaikka ahkerimmat avoimen yliopiston opiskelijoista suorittavat vuodessa paljon enemmän opintoja kuin moni ylioppilaskunnan jäsen, ja samoin on laita tilauskoulutuksiin osallistuvien keskenkin.
Nykyisen perustuslain 13 §:ssa on säädetty siitä, että jokaisella on perustuslaillinen oikeus olla kuulumatta yhdistyksiin. Ylioppilaskunnat ovat saaneet säilyttää vanhat jäsenyyspakkonsa, jotka on säädetty ennen nykyistä perustuslakia, mutta jäsenyyspakkojen lisääminen tai laajentaminen uusille opiskelijaryhmille ei nykyisen perustuslain voimassa ollessa ole ihan yksinkertainen asia. Sen sijaan ylioppilaskuntien jäsenyydet voisi mielestäni hyvin avata myös niille avoimen yliopiston opiskelijoille, jotka ovat suorittaneet vaikkapa jonkun tietyn minimiopintomäärän, ja antaa näille mahdollisuuden sitten liittyä ylioppilaskunnan jäseniksi. Nythän avoimen yliopiston opiskelijat ovat yliopistoissa aika epätasa-arvoisessa asemassa. Avoimen yliopiston opiskelijoiden jäsenyys ylioppilaskunnissa on nykyisen yliopistolain mukaan käsittääkseni jopa mahdollista, sillä Yliopistolain mukaan ”Ylioppilaskunta voi hyväksyä jäsenikseen myös muita yliopiston opiskelijoita” (kuin alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon tutkinto-opiskelijoita) , mutta avoimen yliopiston opiskelijoille ylioppilaskuntien jäsenyyttä ei ole silti ylioppilaskunnissa avattu ja mahdollistettu.