Klassikkoni: Omien valintojen filmi
Heavy Rain, Playstation 3
Sony, 2010
Monesti olen mielielokuviani katsoessani toivonut, että olisin päätöksilläni pelastanut suosikkihahmoni hengen tai muuttanut päähenkilön luonteen. Entä jos valintani seuraukset olisivatkin kääntäneet elokuvan loppukohtauksen päälaelleen?
Heavy Rain on ensimmäinen peli, joka sai minut välittämään ruudulla tuskailevien pikselihahmojen kohtaloista. Se on kuin hyvä filmi, jossa olen ohjaajana luonut erehdysten ja onnistumisien kautta kokonaisuudesta omanlaiseni.
Heavy Rain uskaltaa rohkeasti tuoda tarinankerronnan arkielämän teemoihin. Trillerimäinen juoni kertoo arkkitehti Ethan Marsista, jonka lapsi katoaa mystisen muistinmenetyksen aikana. Peli käsittelee lapsen menettämisen, päihderiippuvuuden ja perheenisänä olemisen kaltaisia aiheita. Päätökset seurauksineen vieritetään pelaajalle.
Toiminnan sijan peli luottaa moraalisiin valintoihin. Annanko veljensä menettäneen poikani katsoa televisiota kotitehtävien sijaan, ja kuinka puhuttelen aseistetun kaupanryöstäjän kyseenalaistamaan tekonsa? Oikeaa ja väärää valintaa ei ole, mutta pelaajan omatunto korostuu niitäkin enemmän.
Aikaa päätöksille ei ole muutamaa sekuntia kauempaa, eikä peli anna palata menneeseen korjaamaan valintojaan. Pelaaja ei koskaan tiedä, ohjaako hän hahmoaan viimeisen kerran. Pienistäkin teoista kasvaa merkityksellisiä. Pelikansa on kiistellyt Heavy Rainin olemuksesta. Toisille se on interaktiivinen elokuva, eikä perinteinen suorituksiin painottuva videopeli. Itselleni kyseessä on kulttuuriteos, joka pakottaa videopelien kliseiset toimintasankarit vesisateeseen häpeämään.