Näin on! Pari sanaa pakkojäsenyydestä

Olen kuullut ja kohdannut paljon kritiikkiä ylioppilaskunnan pakkojäsenyyttä tai kauniimmin sanottuna automaatiojäsenyyttä kohtaan, erityisesti siitä aiheutuvista rahallisista kuluista johtuen.

Keskusteluissa kukaan ei ole juurikaan kritisoinut YTHS-maksua sen yleishyödyllisyyden takia, mutta Tamyn osuuden suuruus hämmentää ja harmittaa useita. Mistä tuo maksu oikein koostuu ja miksi se on nykyisellä tasolla?

Tuodessani esille jäsenmaksun suuruuteen vaikuttavia syitä päällimmäisenä nousevat ilmi palkkakustannukset. ”Miksi sitten Tamyn palkkakustannukset ovat niin korkealla?” minulta kysytään. Niin miksi?

Ainejärjestöissä ihmiset tekevät töitä vapaaehtoisesti ilman minkäänlaista palkkiota, ja hommat toimivat oikein hyvin. Jos työmäärä on niin valtava, emmekö voisi vain ottaa  mukaan lisää ihmisiä ja toimia ainejärjestötyyppisesti?

Tehokkuudestahan siinä on kyse. Ennemmin yksi henkilö, joka on paneutunut johonkin aiheeseen täyspäiväisesti kun esimerkiksi kymmenen, joiden keskinäiset palaveritkin veisivät jo nykyisen verran tunteja – saati sitten heille osoitetun työn tekeminen. Pelottaakin ajatella, minkälaista olisi perehdyttää kymmenen ihmistä yhden sijaan ja varmistaa vielä jatkuvuus tuleville henkilöille.

Tässä yksi pointti keskusteluun.

Kirjoittaja on Tamyn edustajiston puheenjohtaja.