Suomi vie maailmalle kaksinaismoralismia
Vuonna 2012 valtioneuvosto visioi, että suomalaiset yritykset ja hallinto tulevat olemaan edelläkävijöitä yhteiskuntavastuussa. Kaikki edellytykset ovat olemassa: onhan meillä sananvapaus, demokratia ja kunnioitusta ihmisoikeuksia kohtaan. On kuitenkin unohtunut, että kehityksen eteen pitää tehdä työtä.
Suomessa kehitys tuntuu joiltain osin menevän jopa taaksepäin, esimerkiksi edellä mainituissa sananvapaudessa, demokratiassa ja ihmisoikeuksissa. Yleisen turvallisuuden nimissä on Suomessa laajennettu poliisin oikeuksia saada teleoperaattoreilta asiakkaiden tietoja juuri, kun Euroopan unionin tuomioistuin on esittänyt suhtautuvansa nuivasti tällaiseen yksityisyyden suojaan puuttumiseen. Julkisuuslakia haukutaan salaisuuslaiksi, jonka avulla demokratia jää kakkoseksi liikesalaisuuksille.
Kun alkuperäiskansojen oikeuksia koskeva ILO-sopimus ei kaiketi käynyt yksiin kaivos- ja metsäteollisuuden intressien kanssa, Suomen hallitus lisäsi siihen omia reunaehtoja rajoittamaan sen saamelaisille antamia maaoikeuksia.
Suomen julkinen hallinto siis pitää huolen ”omistaan”: kun EU:ssa valmisteltiin uutta tilinpäätösdirektiiviä, jonka perusteella eräiltä yrityksiltä tullaan edellyttämään toimintansa ihmisoikeus- ja ympäristövaikutusten julkistamista, ulkoministeriö esitti lausunnossaan huolensa suuryritysten tilintarkastuskulujen kasvusta.
Muualla maailmassa edellytetään kasvavassa määrin yritysten tiukkaa sitoutumista vastuullisuuteen. Suomessa yritysvastuun painopiste on vapaaehtoisuudessa. Kun täällä keskusteltiin, tulisiko julkisissa hankinnoissa edellyttää lailla yrityksiltä sosiaalista vastuullisuutta, sen arvioitiin olevan vaikeaa ja tarpeetonta. Julkisten hankintojen kohdalla kysymys on menettelysäädöksestä, ei siinä tällaisista asioista sovi määrätä.
Pari vuotta myöhemmin EU:ssa saatettiin voimaan uusi julkisia hankintoja koskeva direktiivi, jonka mukaan viranomainen voi hylätä niiden toimijoiden tarjoukset, jotka ovat esimerkiksi rikkoneet kansainvälistä työoikeutta. Mahdottomasta tuli mahdollista.
Suomi on toki sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin ja EU-direktiiveihin. Mitä edelläkäymistä on se, että seurataan muita kaksi askelta jäljessä? Todellisuudessa kuljetaan aivan päinvastaiseen suuntaan. Euroopan unionin pohtiessa keinoja, joilla veronmaksua välttelevät yritykset ja yksityishenkilöt saadaan osallistumaan yhteiskunnan ylläpitämiseen Suomessa jatketaan suunnitelmia osakeomistustietojen piilottamisesta hallintarekistereihin.
Ehkä Suomi panostaa yhteiskuntavastuussa yritysesimerkeillä johtamiseen?
Yritykset, joissa valtio on omistajana, tekevät bisnestä ase- ja ydinvoimatuotannossa ihmisoikeusrikkomuksista kritisoitujen maiden kanssa. Kun kysymys on kansantalouden kokonaisedusta, isojen poikien leikki on sallittua.
Harmaan talouden torjuntaa varten budjetoiduista 20 miljoonasta eurosta keskitetään iso nippu kuittitietoisuutta ja kansalaisten syyllistämistä edistävään kampanjaan, vaikka kuiteilla on harmaassa talouden vastaisessa taistelussa lähinnä symbolinen merkitys. Ropoja ei ilmeisesti riittänyt veronkierron kunnolliseen tutkimiseen.
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä: suomalaisten yritysten kansainvälisyyttä edistävä Team Finland on Maailman markkinat 2014 -raportissaan mainostanut, että vaikka Saudi-Arabiassa ihmisoikeustilanne on huono, kauppasuhteet ovat vahvalla pohjalla. Ihmisoikeuksien puutteita ei nähdä hidasteeksi. Bisnestä tehdessä on kätevää, kun kohdemaassa poliittinen ja taloudellinen valta ovat saman pienen eliitin käsissä. Algeriassa yrittäjä voi raportin mukaan kohdata haasteita, jotka johtuvat talouden liberalisointiin epäluuloisesti suhtautuvasta ay-liikkeestä.
Mielikuvat ovat tärkeitä. Minun mielikuvani on, että Suomen vahvin vientituote on ihmisoikeuspoliittinen epäuskottavuus paketoituna kaksinaismoralismiin. Jos hallinnon strategia yhteiskuntavastuun edistämisessä on ”älä tee niin kuin minä teen, tee niin kuin minä sanon”, suosittelen taktiikan vaihtamista.
Kirjoittaja on hallintotieteiden maisteri ja tohtoriopiskelija Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulussa.