Asiantuntijanurkka: Asiakkaita vai yhteisön jäseniä?
Tampereen korkeakoulut ovat aloittaneet selvitystyön yhdistymisestä ja laativat parhaillaan mahdollista yhteistä visiota, joka käsittää myös suuntaviivat koulutuksen kaupallistamisesta.
Yhdistymisprojekti on Suomessa ensimmäinen laatuaan, ja sikäli visioilla tulee eittämättä olemaan merkitystä myös valtakunnallisesti.
Korkeakouluilla on tälläkin hetkellä koulutuksella tehtävää liiketoimintaa tilaus- ja täydennyskoulutuksen sekä avoimen yliopiston opintojen muodossa. 2010-luvulla korkeakoulujen julkinen rahoitus on pienentynyt, ja tätä mukaa intressit kehitellä uusia ansaintamahdollisuuksia ovat kasvaneet. Korkeakoulujen liiketoimintaosaamisen kehittäminen ei varmasti ole pahitteeksi, ja esimerkiksi lisäämällä koulutusvientiä ulkomaille saadaan samalla uusia kontakteja ja kansainvälistä osaamista.
Liiketoiminnan pitää kuitenkin olla tieteenteon ja koulutuksen renki, ei isäntä. Lisärahoitusta haaliessa on vaarana, että dollareiden tavoittelu alkaa syödä aikaa ja resursseja yliopiston perustehtäviltä, eli vapaan tutkimuksen tekemiseltä, opetuksen antamiselta sekä tieteellisen ja taiteellisen sivistyksen edistämiseltä.
Tampere 3 -prosessin villeimpienkin vientivisioiden taustalla on oltava selkeä ajatus siitä, että tutkintoon johtavaa maksutonta koulutusta ja liiketoimintaa tarkastellaan selkeästi erillään, ja viimeksimainitun pääasiallisena tavoitteena on tuoda lisäresursseja edellisen toteuttamiseen.
Rajat näiden kahden käsitteen välillä tuntuvat uhkaavasti hämärtyvän.
Maksuttoman tutkintokoulutuksen ja osaamista lisäbuustaavan kaupallisen koulutuksen välille on muodostumassa harmaa alue, jossa opiskelija saattaa joutua maksamaan opinnoistaan, jos mielii osaamisensa vastaavan työelämän tarpeisiin. Tällaisessa tilanteessa ollaan jo esimerkiksi lääkäreiden erikoistumisopinnoissa. Vielä pidemmälle mennään, kun Tampere3-prosessinkin yhteydessä on väläytelty opintopisterajoituksia, joiden paukkumisen jälkeen opiskelija maksaisi “tutkintoon kuulumattomista” nopista.
Valitettavasti koulutusvientiasioiden parissa puuhaavien keskuudessa yleistyy myös ajatus tavallisesta tutkinto-opiskelijasta asiakkaana ja tutkinnosta tuotteena. Kuitenkin ainoastaan täysivaltaisena yliopistoyhteisön jäsenenä opiskelija pystyy tuomaan vapaan ja riippumattoman äänensä korkeakoulun kehittämiseen. Osallisuus tukee myös yliopiston tehtävää kasvattaa yksilöitä, jotka osaavat ja haluavat vaikuttaa myös ympäröivään yhteiskuntaan.
Ohjenuorina Tampere 3 -prosessissa onkin oltava yliopistodemokratian ja opiskelijaedustuksen vahvistaminen sekä kaikille maksuttoman tutkintokoulutuksen kehittäminen niin laadukkaaksi, ettei sen puutteita tarvitse paikkailla kuvetta kaivamalla.
Kirjoittaja on Tamyn kansainvälisten asioiden asiantuntija.