Kulmahuone: Kuoppa koulutuksessa
Kevään ylioppilaskirjoitukset ja yhteishaut ovat saaneet minut muistelemaan omaa abivuottani, etenkin kevättä 2013. Kirjoitusten lähestyessä pohdin tulevaisuuttani kauhunsekaisella innostuksella. Vielä maaliskuussa en edes tiennyt, missä maassa tulisin olemaan seuraavana syksynä. Hain yhteishaussa sattumanvaraisesti vähän kaikkialle. Joka tapauksessa luotin siihen, että jos luen kunnolla kirjoituksiin, tulevaisuuteni tulee olemaan valoisampi.
Sitten koitti hetki, kun minulle valkeni, ettei lukiolla tulisi olemaan mitään väliä. Halusin opiskella aloja, joihin pääsi suoraan sisään vain huippuarvosanoilla. Suurin sisäänotto tapahtui pääsykokeilla, jotka eivät liittyneet lukion sisältöihin mitenkään. Rituaalinomaisella lukemisella saavutetulta turvallisuudentunteelta putosi pohja. Löysin itseni lukion ja korkeakoulutuksen välisestä kuopasta, josta aloin hieman hämmentyneenä riipiä itseäni ylös.
Minun kuopallani on onnellinen loppu: pääsin opiskelemaan alaa, joka paljastui juuri minulle sopivaksi. Ajattelin, että nyt voisin jättää taakseni lukion ja korkeakoulujen välisen kuopan ja keskittyä opintoihini.
Kiinnostuin kuitenkin koulutuspolitiikasta, ja sen jälkeen kuoppa osui kohdalleni jatkuvasti. Huomasin, kuinka yleistä on jättää hakijoiden tausta huomiotta ja suunnitella kaikki ikään kuin hakijat putkahtaisivat yliopistolle tyhjiöstä. Samalla seurasin keskustelua lukiouudistuksesta. Lukion kehittämisessä ei otettu huomioon, että pelkällä ylioppilastutkinnolla työllistyy todella harvoin. Hälyttävän moni vaikutti suunnittelevan lukiota eristyksissä muusta maailmasta, etenkin jatko-opinnoista. Hekin olivat kaivamassa kuoppaa lukion ja jatkokoulutuksen välille.
En syytä kuopasta yhdenkään oppilaitoksen henkilökuntaa. Heillä on jo enemmän kuin riittävästi tekemistä sisäisten kokonaisuuksien hahmottamisessa ja suunnittelussa – ja tilanne pahenee jatkuvasti, kun koulutuksen rahoituksesta leikataan kiihtyvään tahtiin.
Loppujen lopuksi kuoppa on valtakunnallisesta koulutuspolitiikasta kiinni. Suunta on käännettävä ylhäältä asti, jotta koulutusta voidaan tarkastella kokonaisuutena. Yhteistyötä eri koulutusasteiden välillä on lisättävä, kun opetusta suunnitellaan. Lisäksi toisella asteella tapahtuvaan opinnonohjaukseen on panostettava huomattavasti enemmän.
Muuten meille jää yhä syvenevä kuoppa, joka jää nuoren itsensä paikattavaksi. Kun välineinä ovat lähinnä täysin ohjaamaton itseopiskelu ja enemmän tai vähemmän kalliit valmennuskurssit, paikkauksen jälki on nuoren koulutus- ja perhetaustasta sekä varallisuudesta kiinni. Kuoppa koulutusasteiden välillä tarkoittaa siis myös koulutuksen periytymistä ja syvenevää eriarvoistumista. Siksi siitä on päästävä eroon.
Kirjoittaja on Tamyn hallituksen jäsen.