Klassikkoni: Kuolemaa pakoon kirjastoon
Pääkirjasto Merso (Pirkankatu 2) – jo vuodesta 1986
En pelkää ahtaita paikkoja, en hapen puutetta. Pahinta olisi jumittua hissiin — ilman lukemista. Tämän dystopian välttämiseksi kuljetan aina kirjaa mukana. Triathlonistit eivät kuulemma liiku ilman juoksukenkiä mihinkään, ja innokkaalle lukijalle ei ole olemassa niin täyteen ahdettua reppua, ettei sinne yksi kirja mahtuisi.
Mika Waltari määritteli henkilökohtaiseksi helvetikseen paikan, jossa olisi vain kirjailijan itsensä kirjoittamia kirjoja. Omia ajatuksiaan pelkäävän on kannettava toisen tuotoksia kuin MacGyverin linkkuveistä: turvana pahimman varalle.
Jos äärimmäinen hätätila uhkaisi Tamperetta, toivoisin kädet ristissä pääseväni kirjaston pommisuojaan. Mieluummin kuitenkin valitsisin Sotkamon kirjaston, koska pieni asiakaskunta on jättänyt suurimman osan uutuuksista hyllyyn. Ilmahälytyksen pärähtäessä matkustaminen Sotkamoon olisi tamperelaiselle työlästä ja aiheuttaisi uusia ongelmakysymyksiä, kuten mitä junamatkalle lukemiseksi, joten koetan olla käytännöllinen. Aion evakuoitua pääkirjasto Metsoon.
Pelkkä ajatus kirjavarastoon pääsemisestä saa aikaan henkisen orgasmin. Henkilökunnan tosin vaatisin pysymään töissä, jotta kirjasto luistaisi totuttuun tapaan kuin norjalaisen doupattu suksi.
Jos syvä tragedia kohtaa ihmiskunnan, maailma pysähtyy, Tampere suistuu perikatoon tai tuomiopäivä koittaa, niin kaikki te kirjastojen asiakkaat: Muistakaa palauttaa lainakirjat, varsinkin ne lyhytaikalainat mahdollisimman pian. Liikuttakaa palautusluukun kantta kevyen äänettömästi. Minä toivottavasti olen kirjaston sisäpuolella, ja minulla saattaa olla lause kesken.