Tampereelle voi syntyä Suomen suurin ylioppilaskunta
Aalto-yliopiston syntytarina tunnetaan hyvin Tampereella. Vuonna 2010 perustetun yhdistelmäyliopiston opiskelijat riitelivät rahoista, kun entisen kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta ei käyttänyt varojaan yhteisesti, vaan siirsi osan varoista perustamaansa säätiöön.
Monet Tampere 3 -selvityksen uhkakuvia maalailleet ovat viitanneet Aalto-yliopiston riitaisaan alkuun. Tapausta on seurattu myös Tampereen yliopiston ylioppilaskunnassa, mutta puheenjohtaja Eero Kiiski ei näe Tampereella samanlaista uhkaa.
”Olemme suhteessa jäsenmäärään yhtä köyhiä kaikki. Meille ei ole ehtinyt kertyä samanlaista omaisuutta kuin Helsingin ylioppilaskunnille”, hän toteaa.
Riitelyn sijaan Tamyn yhteistyö muiden opiskelijakuntien kanssa on tiivistynyt. Nykyään yhteyttä pidetään viikoittain.
Yhteistyö sujuu hyvässä hengessä, mutta erimielisyyksiäkin on. Esimerkiksi automaatiojäsenyys on jakanut mielipiteitä.
Kiiski itse uskoo, että jäsenyysmaksut turvaavat edunvalvonnan korkean laadun. Jos tamperelaiset korkeakoulut yhdistyvät, laadukasta edunvalvontaa tarvitaan vielä enemmän. Siirtymävaiheessa voisi olla jopa päällekkäistä työvoimaa.
”Esimerkiksi kaksi koulutuspoliittista asiantuntijaa ei olisi ollenkaan mahdoton ajatus. Siinä vaiheessa olisimme Helsingin yliopiston ylioppilaskuntaa suurempia, eli Suomen suurin opiskelijakunta.”
Jo nyt yliopiston opintojen ohjaus on Kiiskin mukaan alimitoitettua.
Tamyssa yhdistymistä pidetään haasteena, jossa on sekä hyviä että huonoja puolia. Nykyinen Tampereen yliopisto on Kiiskin mukaan keskinkertainen yliopisto. Huippututkimusta on, mutta se ei erotu. Tutkintorakenteeseen Kiiski sen sijaan ei puuttuisi liikaa.
”Epäonnistuneet päätökset voivat johtaa siihen, että tamperelainen korkeakoulutus on eriarvoisessa asemassa verrattuna muuhun maahan”, hän sanoo.
Vastapuolena voisi tosin olla se, että tamperelaisen korkeakoulututkinnon arvo nousisi. Kiiski itse uskoo, että koulutus on Suomen myyntivaltti, joten enemmänkin saisi kouluttautua.
Kiiski tunnistaa kuitenkin myös opiskelijoiden huolen maisterin tutkinnon arvostuksen laskusta. Pelko kytkeytyy myös osittain historiaan.
”Aikaisemmin ylioppilas oli varsin sopiva titteli mennä töihin. Tällä hetkellä se ei pidä ollenkaan paikkaansa. Lopulta arvostus riippuu enemmän määristä. Jos kaikki ovat maistereita, kukaan ei ole maisteri.”