Arvio: Erwin Wurmin näyttely muistuttaa syömishäiriöisen mielenmaisemaa
Erwin Wurm: Disruption
Sara Hildénin taidemuseo
20.9.2015 asti
Kirjojen takakansia ja teattereiden käsiohjelmia ennakkoasenteen pelossa välttelevälle Erwin Wurmin (s. 1954) näyttely on kova pala. Pop-ja käsitetaiteen tekijänä tunnetun Wurmin teokset vaativat runsasta ennakkoperehtymistä. Monikaan teos ei avaudu Disruption-näyttelyssä katsojalle, mikäli taiteilijan aikaisempi tuotanto tai laaja taide- ja kirjallisuushistorian tuntemus ei ole hallussa. Arkkitehtuurista, sisustuksesta ja vaatesuunnittelusta tekniikkansa ammentavan itävaltalaisen näyttelyssä tuntuu samalta kuin katsoisi eksyneenä karttaa sen sijaan, että yrittäisi itse löytää perille.
Mittasuhteilla leikittelevän kuvanveistäjän töitä yhdistää humoristisuus. Retrospektiivisessa näyttelyssä tämä näkyy teoksissa, joiden tekemiseen yleisö osallistuu. Varmaa onkin, että joku nauraa jossain, kun puolihameeseen sonnustautunut, vakavasti otettava kulttuurivaikuttaja istuu kahden pesuvadin väliin eläytymään simpukaksi (Be a shell for one minute, 2010).
Eikä koko seinän peittävän villapaidan (Mental Pink, 2015) kohdalla voi olla ajattelematta Fingerpori-sarjakuvaa, kun teos antaa aivan uuden merkityksen sanalle ”seinävaate”.
Päällimmäiseksi jäävä tunne on silti ahdistuneisuus. Nakeista, ylisuurista vaatteista ja lihonneista rakennuksista koostuva näyttely muistuttaa syömishäiriöisen mielenmaisemaa. Näyttelyn teokset kysyvät toistuvasti millainen pitäisi olla, millaisena kelpaan. Wurm kyseenalaistaa töillään liikunnanopettajan näköisen yhteiskunnan, jossa arvostetaan vain yli 3000 metriä Cooperin testissä juoksevia.