Millainen yliopisto on silloin, kun sitä ei katsota?

Keskiyö on viileä ja kostea. Samanlainen kuin moni muukin yö elokuussa. On hiljaista.

Päätalon pihalla istuu valkopaitainen mies, joka tuijottaa puhelimensa ruutua. Seth Madison on tullut Suomeen Yhdysvaltojen Alabamasta paria päivää aiemmin. Seth on pihalla, sillä hänen asunnollaan ei ole vielä internetyhteyttä.

Koti-ikävästä kärsivä mies haluaa soittaa äidilleen internetin välityksellä, ja se onnistuu yliopistolla, jonka verkkoon Seth pääsee saamillaan tunnuksilla.
Sethin äiti on töissä, joten puhelu jää lyhyeksi. Ikävä kuitenkin lievenee. Yöstä ja Suomesta nauttiva Seth jää pihalle puhelimensa kanssa. Kaksi vuotta kestävien maisteriopintojen seikkailut ovat vielä edessäpäin.

Ääni kuuluu ensin vasemmalta, sitten oikealta. Yhtäkkiä rapina onkin takana.

Kampuksella viihtyvät opiskelijoiden lisäksi eläimet. Siili taapertaa tien yli, citykani pomppii pihan poikki. Lokki huutaa taivaalla ja hyönteiset kerääntyvät pihavalojen pinnoille.

Ihmisen hylkäämä ruoka ja lämpö vetävät muita luomakunnan olioita puoleensa. Hyödykkeet kelpaavat, mutta eläimet ovat myös oppineet varovaisiksi.
Citykani tuntuu tietävän, milloin sitä kohti katsoo. Kun kääntää päätä tai räpäyttää silmiä, kani onkin jo liikkeessä. Se hyppii poispäin ja katoaa pian näkyvistä. Yön tumma verho laskeutuu pihan päälle ja suojaa osaltaan luontoa.

Sanomalehden sivut kahisevat, ja lusikka osuu kulhon reunaan. Aurinko tulee jo ikkunasta sisään. Tiedossa on lämmin elokuinen päivä.
Yliopiston viestinnässä työskentelevät Kyösti Koskela ja Nina Väyrynen istuvat henkilökunnan taukohuoneessa.

Välillä he kommentoivat toisilleen lehdestä löytyviä uutisia. Kyösti on sanojensa mukaan aina aamuvirkku, Ninan rytmi vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Molemmat juovat kahvia, ja Nina syö ruisleipää ja raejuustoa.

Aurinko nousee nopeasti ikkunan takana. Päivän työt kutsuvat, joten parivaljakko palaa työpöytiensä ääreen. Taukohuoneessa pannu pysyy kuumana.