Ja takki kääntyy näin…
”Korkea osaaminen ja koulutus ovat Suomen kilpailuvaltteja, joiden asema on turvattava.” ”Tällä vaalikaudella koulutuksesta on leikattu liikaa.”
Sitaatit ovat lainauksia hallituspuolueiden keväisistä lupauksista. Koulutuslupaus -kampanjassa kaikki kolme puoluetta totesivat, että koulutusmäärärahojen tulee pysyä tulevalla hallituskaudella vähintään nykyisellä tasolla.
”Niukkuus nostaa luovuuden esiin”, sanoi Juha Sipilä kun takkinsa käänsi.
Paria kuukautta myöhemmin koulutuksesta päätettiin leikata reilusti yli 600 miljoonaa euroa. Korkeakoulujen perusrahoituksesta leikataan ensi vuonna yli 100 miljoonaa. Lisäksi muun muassa tutkimusrahoituksen ja opintotuen leikkaukset kohdistuvat suoraan yliopistolaisiin.
Hallituksen mukaan tutkimus tai opetus ei kuitenkaan saa kärsiä leikkauksista. Katsotaanpa.
Tampereen yliopistolla leikkausten on arvioitu tarkoittavan 6–8 miljoonan euron leikkauksia vuositasolla ensi vuodesta lähtien. Suuruusluokaltaan summa on noin 13 prosenttia yliopiston vuosibudjetista, esimerkiksi yhden pienemmän yksikön koko vuosibudjetti. Tai miten olisi, jos leikattaisiin opintopalvelut kokonaan. Siinähän sitä olisi hallituksen toivomaa kokeilukulttuuria kerrakseen.
Puheet leikkausten toteuttamisesta toimintaa järkeistämällä ovat hurskastelua.
Rakenteellisia ratkaisuja, kuten alojen siirtoja yliopistojen välillä, voi olla järkevää tehdä, mutta rahaa ne eivät juurikaan säästä lyhyellä tähtäimellä, sillä jo opiskeleville on tarjottava mahdollisuus suorittaa tutkintonsa loppuun. Tiedossa on myös, että isot muutokset, kuten yliopistojen yhdistämiset, onnistuvat yleensä huonosti niukkenevien resurssien oloissa. Itse en myöskään kannattaisi tässä maailmanajassa koulutustason laskemista, kuten hallitus esittäessään 20 prosentin vähennystä maisterikoulutukseen.
Tästä huolimatta hallitus väittää koulutuksen olevan yksi kärkihankkeistaan ja antaa tätä kautta rahoitusta korkeakouluillekin. Paha vain, että tutkimuksen ja opetuksen sijaan rahaa suunnataan esimerkiksi koulutuksen kaupallistamiseen, mikä ei ratkaise perusrahoitukseen tulevaa lovea.
Koulutusta keväällä puolustaneet puheenjohtajat ovat nyt julkisuudessa leimanneet leikkausten kriitikot vastuuttomiksi narisijoiksi. Politiikassa on kuitenkin aina kyse valinnoista.
Nyt valittiin leikata uusista ideoista, nuorista, luovuudesta ja tulevaisuudesta. Se jos jokin on vastuutonta.
Kirjoittaja on Tamyn koulutuspoliittinen asiantuntija.