Nouseva sukupolvi
Rullalautailu eli skeittaaminen elää muutoksessa. Lajin sen alkuaikoina aloittaneet vanhenevat, mutta skeittipuistoissa kasvaa nyt uusi sukupolvi. Vierailu Iso-Vilusen puistoon Kaukajärvelle paljastaa, että lapset ja nuoret ovat ottaneet lajin omakseen.
Entinen maankaatopaikka Kaukajärvellä on herätetty uuteen elämään kaikkien Tampereen skettiharrastajien iloksi.
Syksyn kylmä ja viima ovat saapuneet. Betoniseinien keskellä loistaa muutama vesilammikko ja taivaalla leijuvat uhkaavat, tummat ja raskaat pilvet. Aurinko kuitenkin valaisee ja lämmittää, ja Iso-Vilusen vuoden vanha skeittipuisto on täynnä päivästä nauttivia ihmisiä. Näkymät kukkulan huipulta ovat myös upeat. Toiseen suuntaan avautuu koko Kaukajärven alue, ja täyskäännöksen jälkeen voi nähdä kaukaisuudessa siintävän Tampereen keskustan. Ohi kulkeva lenkkeilijä pysähtyy tasoittamaan hengitystään.
Ilmari Melartin ottaa vauhtia rampilta. Harmaa betoni on saanut kesän aikana värikkäitä maalikuvioita.
Ilmari Melartin ottaa pari askelta vauhtia, tiputtaa lautansa betonille ja pudottautuu kouruun. Hän ottaa muutaman kierroksen vauhtia korkeilta rampeilta ja tekee pienen hypyn montun keskellä nousevan esteen päältä. Isä Jarno Melartin katsoo poikansa menoa kuopan reunalta.
”Ihan tarpeeseen tämä paikka on tullut. Niin paljon täällä käydään kuin mahdollista, ” hän kertoo.
”Jos jotain kritiikkiä pitää heittää, niin tämä on 20 vuotta myöhässä.”
Ilmari nostaa kevyesti lautansa ylös kourusta. Kotona odottava lounas nousee hetkeksi vauhdin edelle.
Skeittaaminen alkoi yleistyä Suomessa 1980-luvun lopulla ja lajiliitto Suomen Rullalautaliitto perustettiin vuonna 2003. Suomessa arvioidaan olevan 50 000–60 000 lajin harrastajaa, ja Rullalautaliitolla on kymmeniä alajärjestöjä Suomessa. Tampereella majaansa pitävä Pirkanmaan Kaarikoirat on yksi niistä.
Iso-Vilusen lautailijat koostuvat sunnuntaiaamupäivänä lähinnä lapsista ja esiteineistä. Vanhemmat paikalla olevat tyytyvät katselemaan ja kannustamaan kourujen reunoilta ja viereisiltä penkeiltä. Harrastuksensa 1980-luvulla aloittaneet lähestyvät jo 40:ää ikävuotta, joten tässä voisi kuvitella kasvavan skeittauksen uusi sukupolvi.
Heli-Mari Ekmart-Saarela ja Jarkko Saarela kannustavat poikiaan parhaansa mukaan.
Katse seuraa tarkkaan kummankin pojan jokaista liikettä. Heidän kiitäessään penkin ohi mukaan liittyy kannustava huuto tai käden heilautus. Heli-Mari Ekmart-Saarela ja Jarkko Saarela ovat täysin mukana poikiensa harrastuksessa.
”Tämä paikka on hieno mahdollisuus, paljon parempaa paikkaa ei voisi kuvitella”, he kertovat.
Iso-Vilunen on Saareloitten mukaan paikka, jonne on helppo ja mukava tulla. Siellä on hyvä harjoitella potkulaudalla temppuilua ja oppia samalla kavereilta uutta.
”Kaverit tänne pojat vetää”, Saarelat toteavat.
Jatkuu seuraavalla sivulla
Sivu: 1 2