Tutkija auttaa Suomeen tulleita lapsia
Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen työskentelee sekä vapaaehtoisena että tutkijana maahanmuuttajalasten parissa. Yliopistolla rakennetaan nyt verkostoa auttamistyöstä kiinnostuneille.
”Auttamistyössä ei voi lähteä auttamaan uhreja vaan ihmisiä”, akatemiatutkija Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen sanoo.
Turvapaikanhakijoiden kasvanut määrä sai Tampereen yliopistolla työskentelevän Kuusisto-Arposen toimimaan. Hän on tänä syksynä kerännyt kollegoistaan ja ystävistään ringin, joka lahjoittaa tavaraa paikalliselle, vasta perustetulle lasten ja nuorten ryhmäkodille. Ryhmäkotiin majoitetaan Suomeen yksin tulleita lapsia, joilla ei vielä ole oleskelulupaa. Tarvetta on ollut esimerkiksi talvitakeille, farkuille, alusvaatteille, sukille ja hygieniatuotteille.
”Kun he ovat tulleet reitin Lähi-idästä tai Afrikasta Euroopan halki, heillä ei usein ole mitään: reppu, jos sitäkään tai muovikassillinen vaatteita, joita he ovat matkalta saaneet.”
Kuusisto-Arponen tuntee yksin tulleiden lasten tilanteen varsin hyvin, sillä hän tutkii työkseen lasten ja nuorten pakotettua siirtymistä. Aiemmin hän on tutkinut sotalapsia, ja tuorein tutkimus koskee perheryhmäkodeissa asuvia maahanmuuttajalapsia ja -nuoria. Ryhmäkodeista siirrytään perheryhmäkoteihin siinä vaiheessa, kun oleskelulupa Suomeen on kunnossa. Niissä asutaan 18-vuotiaaksi saakka.
Syksyllä 2014 Kuusisto-Arponen meni seitsemäksi kuukaudeksi kenttätyöhön perheryhmäkotiin. Kenttätyö tarkoitti käytännössä yhdessä hengailua: läksyjen tekemistä, ruoanlaittoa, elokuvien katselua ja bussikortin lataamisessa auttamista.
”Perheestä eroaminen on vaikea kokemus, jota ei voi haastattelemalla saavuttaa. Hirveän monet tarinat kerrotaan yhdessä vietettyjen hetkien ja oleilun kautta. Silloin he juttelevat omasta tilanteestaan, ajatuksistaan ja kaipuustaan kotimaahan.”
Kenttätyöjakso päättyi maalis–huhtikuun vaihteessa. Se tarkoitti hetkeksi täydellistä poistumista perheryhmäkodin arjesta, jotta tutkijan ja vapaaehtoistyöntekijän roolit eivät sekoittuisi.
”Se oli tuskallista aluksi, koska lapset ja nuoret ovat aiemminkin kokeneet monenlaisia hylkäämisiä. Aikuisena koin kauhean suurta painetta ja velvollisuutta siitä, että kenttäjakson päättyminen ei olisi taas kerran sellainen hylkääminen.”
Viiden kuukauden tauon jälkeen Kuusisto-Arponen on palannut perheryhmäkotiin vapaaehtoisena aikuisena. Nyt hän auttaa perheryhmäkotia löytämään vapaaehtoisia. Esimerkiksi matematiikan ja suomen kielen läksyavusta on hänen mukaansa huutava pula.
Tampereen yliopistolla on yksittäisten henkilöiden aloitteesta alettu rakentaa verkostoa turvapaikanhakijoiden auttamiseksi. Esiin on noussut muun muassa ajatus opiskelijoiden hyödyntämisestä suomen kielen opettamisessa.
Kuusisto-Arponen pitää erittäin tärkeänä sitä, että yliopistollakin mietitään turvapaikanhakijoiden auttamista: se liittyy yhteen yliopiston tehtävistä, yhteiskunnallisena vaikuttajana olemiseen.
”Koulutettujen mutta myös kouluttamattomien maahanmuuttajien tukeminen arkeen kiinni pääsemisessä on ehdoton velvollisuutemme. On hirveän tärkeää, että yliopistot ottavat kantaa tukeakseen tilanteen hallittua haltuunottoa.”
Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen toimii yhteyshenkilönä Suomeen yksin saapuneiden lasten ryhmä- ja perheryhmäkotiin. Avustustyöstä kiinnostuneet yliopistoyhteisön jäsenet voivat olla yhteydessä: anna-kaisa.kuusisto [a] uta.fi.
Kolme tapaa auttaa
Ilmoittaudu kaupungille vapaaehtoiseksi.
Kehitä toimintaa. Edetä voit kaupungin tai SPR:n kautta: kreetta.haapalainen [a] tampere.fi tai moku.sprtampere [a] gmail.com.
Lajittele vaatteita, lisätiedot: rednet.punainenristi.fi/hame.