Arvio: Tuokiokuvia melankoliasta

Aino Heikkonen

Laura Moisiolla on erityinen kyky tulla lähelle. Vain harvoin äänitetystä musiikista huokuu vastaavaa läsnäoloa kuin artistin kakkoslevyltä.

Sävellystyö ja tuotanto luottavat Moision vahvuuteen, persoonalliseen lauluääneen. Instrumentaatio on rakennettu hienovaraisesti ja laulua tukien.

Laulut ovat melankolisia tuokiokuvia: kuolemankello tikittää, maailma on musta ja ikuista valoa on vaikea löytää. Ilon lapsi -kappaleessakin juostaan kehäkukkapeltoja yön pimeyksiin.

Selkeää hittimateriaalia on levyltä vaikea löytää, mutta sitä tuskin folkista ja bluesista vaikutteitaan ottava Moisio tavoitteleekaan. Omaehtoinen tekeminen tuottaa kaunista jälkeä.

Laura Moisio: Ikuinen valo (Ratas music group 2015)