Klassikkoni: Tyhmä idea

Panasonicin NV-GS75

Muistatko sen yhden tyhmän idean? Sen, joka kasvoi lopulta isommaksi kuin ikinä luulit, vaikka siinä ei ollut päätä eikä häntää? Minulla sen idean nimi oli Äly Vapaat.

Meitä oli neljä: minä, serkkuni ja kaksi yhteistä ystäväämme. Kokoontuessamme saimme aina paljon tyhmiä ideoita. Yksi niistä oli aloittaa sketsikomediasarja nimeltä Äly Vapaat. Kukaan meistä ei ollut ohjannut, näytellyt, kuvannut saati leikannut mitään aikaisemmin, mutta se ei meitä pysäyttänyt.

Olin juuri saanut lahjaksi kasetille nauhoittavan videokameran, Panasonicin NV-GS75:n. Sen akulla pystyi kuvaamaan vain noin kaksi tuntia, videokaseteille vain tunnin, ja kuvan ja äänen laatu olivat heikkoja. Siitä huolimatta kaseteille päätyi huima määrä sketsejä, uudenvuoden raketteja ja muuta vastaavaa — mitä ikinä keksimme videoida. Nauhojen lataaminen tietokoneelle ja niiden editointi veivät todella paljon aikaa, mutta se tunne, kun oman työnsä tuloksen näki pyörivän näytöllä, oli kaiken vaivan arvoista.

Kasvoimme, ideamme muuttuivat ja Äly Vapaat jäi ikuiselle tuotantotauolle. Vanha videokamera istuu hyllylläni katsoen, miten videot tallentuvat nykyään muistikortille. Vanhojen videoiden katselu tuottaa minussa puolestaan vahvaa myötähäpeää.

Tyhmät videot jättivät kuitenkin jälkensä. Alkeellisesta tarinankerronnasta intoutuneena ryhdyin kirjoittamaan novelleja ja musiikkia. Videoiden teko oli minusta hauskaa, joten kuvasin kokeellisia lyhytelokuvia ja musiikkivideoita kappaleilleni. Myöhemmin lähdin opiskelemaan media-alaa Tampereelle ja päädyin harjoitteluun ylioppilaslehti Aviisiin.  Kaikki seurausta yhdestä tyhmästä ideasta.

Teppo Nieminen